Aktiivisen opetuksen ja oppimisen tukeminen yhteisöllisen oppimisen ja palautteen avulla Zanzibarin haastavassa koulutuskontekstissa

Mahdollisuus käyttää koulutusteknologiaa ja ympäristöjä, jotka tukevat oppimista ja opetusta, on tärkeää opetuksen onnistumiselle. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan toteudu opetus- ja oppimisympäristöissä, joissa ryhmäkoko on 70–120 oppilaista eikä käytössä ole koulutusteknologiaa. Oppilaiden aktiivista oppimista voi tukea erilaisilla keinoilla, kuten yhteisöllisellä oppimisella ja palautteenannolla, mutta tällaisten tekniikoiden käyttöä ei juuri ole tutkittu haastavissa koulutuskonteksteissa.

Tässä väitöskirjassa tutkitaan opettajien oppimista ja opetusta koskevaa tietoa sekä aktiivisen oppimisen tekniikoita haastavassa koulutuskontekstissa Zanzibarissa. Tutkimuksessa järjestettiin pedagoginen koulutus aktiivisen oppimisen, yhteisöllisen oppimisen ja palautteenannon keinoista opettajien opetuksen tueksi. Päätutkimuskysymys oli, millä tekniikoilla opettajat tukivat oppilaiden aktiivista oppimista ennen koulutusta ja sen jälkeen. Tutkimuksessa havainnoitiin opetusta ja kerättiin puolistrukturoituja haastatteluja ja avoimia kyselyjä, joilla selvitettiin osallistujien kokemuksia ja erilaisten opetustekniikoiden käyttöä.

Tulokset osoittavat, että koulutuksen jälkeen opettajat käyttivät enemmän ja laadukkaampia tekniikoita oppilaiden aktiivisen oppimisen tukemiseksi. Koulutuksen jälkeen opettajat hyödynsivät opetuksessaan yhteisöllistä ryhmätyöskentelyä, ideoiden jakamista, vuorovaikutusta ja palautteenantoa. Ennen koulutusta joitakin näistä aktiviteeteista ei havaittu lainkaan.

Ennen koulutusta opettajilla ei ollut riittävää teoreettista ja käytännöllistä tietoa opetustekniikoista tai he eivät hyödyntäneet olemassa olevaa tietoa opetuksessaan. Tulokset vahvistavat ymmärrystä täydennyskoulutuksen arvosta opettajien työssä. Tulokset myös korostavat opettajan roolin tärkeyttä koulutuksessa.

Aktiivisen oppimisen, yhteisöllisen oppimisen ja palautteenannon keinot ovat tehokkaita aktiivisten opetuskäytäntöjen kehittämisessä. Yhteisöllisen oppimisen ja palautteenannon tukemat aktiivisen oppimisen tekniikat vähensivät opettajien kokemia ongelmia haastavassa koulutuskontekstissa. Aiempi tutkimus osoittaa, että nämä vuorovaikutteiset keinot vaikuttavat myönteisesti opetukseen ja oppimiseen.

Tässä tutkimuksessa oppilaat itse toteuttivat aktiivisen oppimisen keinoja opetuksen tukemana. Tulokset kuitenkin korostavat myös, että suotuisat koulutukselliset ympäristöt ovat olennaisia opetuksen ja oppimisen prosesseille; aktiivisen oppimisen tekniikoiden käyttö pienissä luokissa riittävillä opetusresursseilla tuottaisi todennäköisesti vielä parempia tuloksia.

Väitöskirja lisää ymmärrystä siitä, että koulutuksen avulla opettajat voivat tukea aktiivista oppimista jopa haastavissa koulutuskonteksteissa, joissa opettajan rooli voi olla tärkeämpi kuin suotuisammissa ympäristöissä. Tällä väitöskirjalla on käytännön merkitystä opetukselle haastavissa konteksteissa, sillä se osoittaa, että opetusta voi kehittää opettajien koulutuksen avulla joutumatta odottamaan ryhmäkokojen pienenemistä ja koulutusteknologian saatavuutta.

Tulevaisuudessa tulisi tutkia, miten aktiivisen oppimisen tekniikoiden käyttö vaikuttaa oppilaiden oppimistuloksiin näissä konteksteissa.