Akuutti akillesjänteen repeämä. Esiintyvyys ja hoito
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 1
Väitöksen aihe
Akuutti akillesjänteen repeämä. Esiintyvyys ja hoito
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Iikka Lantto
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, kirurgia
Oppiaine
Kirurgia
Vastaväittäjä
Professori Heikki Kröger, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio
Kustos
Professori Juhana Leppilahti, Oulun yliopisto
Akuutti akillesjänteen repeämä. Esiintyvyys ja hoito
Akillesjänne on ihmisen suurin ja vahvin jänne ja sen kunnollinen toiminta on edellytys normaalille kävelylle. Suurin osa akillesjänteen repeämistä syntyy urheilussa, erityisesti pallopeleissä. Tutkimuksessamme haluttiin selvittää akillesjänteen repeämän esiintyvyyttä, vertailla kahta erilaista leikkauksen jälkeistä hoitomenetelmää 11 vuotta vammasta ja vertailla leikkauksellisen ja ilman leikkausta toteutettavan hoidon tuloksia.
Akillesjänteen repeämien esiintyvyys oli 2.1/100 000 vuonna 1979 ja se kymmenkertaistui vuoteen 2011 mennessä. Nousua oli kaikissa ikäryhmissä. Urheiluun liittyvät repeämät lisääntyivät erityisesti jakson keskimmäisen 11-vuotisjakson aikana kun taas urheiluun liittymättömät repeämät lisääntyivät koko seurantajakson ajan.
Vertailtaessa kahta erilaista leikkauksen jälkeistä hoitomenetelmää todettiin, ettei potilaiden välillä ollut eroa kliinisissä mittareissa tai voimissa 11 vuotta vamman jälkeen. Vaikka potilastyytyväisyys oli hyvä, ei pohkeen voima palautunut normaaliksi edes 11 vuotta vamman jälkeen.
Vertailtaessa leikkauksella ja ilman leikkausta hoidettuja potilaita ei myöskään todettu eroja kliinisissä mittareissa, mutta kirurgisella hoidolla voima palautui hiukan nopeammin ja ero myös säilyi 18 kuukautta vammasta. Myös elämänlaatumittarilla mitattuna leikkauksella hoidetut olivat kivun ja fyysisen toiminnan osalta hiukan tyytyväisempiä. Suurimmalle osalle potilaista ilman leikkausta toteutettava hoito sopii erinomaisesti, mutta jotkut fyysisesti aktiiviset potilaat hyötynevät leikkaushoidosta.
Akillesjänteen repeämien esiintyvyys oli 2.1/100 000 vuonna 1979 ja se kymmenkertaistui vuoteen 2011 mennessä. Nousua oli kaikissa ikäryhmissä. Urheiluun liittyvät repeämät lisääntyivät erityisesti jakson keskimmäisen 11-vuotisjakson aikana kun taas urheiluun liittymättömät repeämät lisääntyivät koko seurantajakson ajan.
Vertailtaessa kahta erilaista leikkauksen jälkeistä hoitomenetelmää todettiin, ettei potilaiden välillä ollut eroa kliinisissä mittareissa tai voimissa 11 vuotta vamman jälkeen. Vaikka potilastyytyväisyys oli hyvä, ei pohkeen voima palautunut normaaliksi edes 11 vuotta vamman jälkeen.
Vertailtaessa leikkauksella ja ilman leikkausta hoidettuja potilaita ei myöskään todettu eroja kliinisissä mittareissa, mutta kirurgisella hoidolla voima palautui hiukan nopeammin ja ero myös säilyi 18 kuukautta vammasta. Myös elämänlaatumittarilla mitattuna leikkauksella hoidetut olivat kivun ja fyysisen toiminnan osalta hiukan tyytyväisempiä. Suurimmalle osalle potilaista ilman leikkausta toteutettava hoito sopii erinomaisesti, mutta jotkut fyysisesti aktiiviset potilaat hyötynevät leikkaushoidosta.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024