Alakoulun oppilaiden koulumenestyksen tukeminen - Oppimismotivaation tarkastelu lasten omakohtaisten onnistumiskokemuksien ja pystyvyyskäsityksien näkökulmasta

Onnistuneen oppimisen edellytyksenä on oppijan usko omiin kykyihinsä sekä omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen erilaisissa oppimistilanteissa. Onnistuminen johtaa positiivisiin tunteisiin ja käsityksiin omasta itsestä oppijana, mikä on perusta vakaammalle pystyvyyskäsitykselle ja toimintaan sitoutumiselle erilaisissa oppimistilanteissa. Pystyvyyskäsitys on yksi motivaatiota keskeisesti määrittelevistä tekijöistä. Sillä viitataan oppijan käsityksiin omista kyvyistään suoriutua tietyistä tilanteista ja tehtävistä oman toimintansa avulla. Pystyvyyskäsitystään arvioidessaan oppija vastaa perimmiltään kysymykseen: ”Pystynkö suoriutumaan tästä tehtävästä tässä tilanteessa?”.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin alakouluikäisten lasten omakohtaisien onnistumisen kokemuksien ja pystyvyyskäsityksien merkitystä heidän oppimiselleen. Väitöstutkimus osoitti, että aikuisten ja lasten välillä on eroja siinä miten onnistuminen luokkahuoneessa tunnistetaan. Oppilaat rakentavat pystyvyyskäsityksiään tunteiden, hallittujen taitojen ja aikaisempien kokemuksien sekä opettajilta ja toisilta oppilaita saatavan tuen ja palautteen avulla. Yksi keskeisimmistä havainnoista oli, että tukea tarvitsevat lapset ovat joko haluttomia etsimään tai vastaanottamaan sitä opettajalta. Tällöin toisten oppilaiden vertaistuella on erityisen suuri merkitys heidän onnistumisen kokemuksissaan ja pystyvyyskäsityksien rakentumisessa.

Tutkimus selvittää keskeisiä oppimiseen liittyviä haasteita siitä, miksi oppilaat toimivat eri tavoin samassa oppimistilanteessa, miksi se johtaa erilaisiin oppimistuloksiin ja miten erilaisia oppilaita voidaan tukea heidän oppimisessaan. Lisäksi tutkimus auttaa ymmärtämään oppimisympäristön, opettajien ja heidän pedagogisten käytänteiden merkityksestä lasten motivaation kehittymisessä ja tukemisessa.

Väitöstutkimuksessa kehitettiin visuaalisia tutkimusmenetelmiä lapsilähtöiseen ja osallistavaan suuntaan, jonka kautta saadaan uudenlaista tietoa lasten motivaatiosta eri toimintaympäristöissä lapsen ääni huomioiden. Tutkimusaineisto koostuu oppimistilanteita esittävistä videotallenteista ja oppilaiden ottamista valokuvista, joita käytettiin tukemaan ja syventämään lasten kanssa tehtyjä haastatteluita. Käytetty menetelmä haastaa aikaisempia tutkimuksia ja käsityksiä siitä etteivät pienet lapset osaisi arvioida omaa oppimistaan.