Alkoholin väärinkäyttö kriittisesti sairailla potilailla

Alkoholin väärinkäyttö on merkittävä kansanterveydellinen ongelma sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa. Vuosittain noin 14 % työikäisen väestön kuolemantapauksista aiheutuu alkoholiperäisistä sairauksista. Pitkäaikainen alkoholin riskikulutus altistaa useiden eri elinjärjestelmien akuuteille ja pitkäaikaisille sairauksille, jotka vaativat usein hoitoa myös teho-osastoilla.

Väitöskirjan tarkoituksena oli tutkia alkoholin riskikulutuksen merkitystä kriittisissä sairauksissa. Väitöskirja koostuu neljästä tutkimuksesta, jotka toteutettiin Oulun yliopistollisen sairaalan alueella potilasasiakirjoihin pohjautuvina tutkimuksina. Tutkimukseen valittiin tehohoidossa olleet potilaat, joita hoidettiin muun syyn kuin vamman vuoksi, sekä potilaat, joilla oli todettu maksasairaus. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana Pohjois-Suomen syntymäkohortin 1966 31-vuotiskyselyyn vastanneet henkilöt, sekä alkoholiperäisen sydänsairauden vuoksi äkillisesti menehtyneet potilaat. Tutkimuksissa selvitettiin alkoholin riskikulutuksen vaikutusta tehohoidon tarpeeseen, tehohoitoa vaativan sairauden syyhyn ja vaikeusasteeseen, sekä hoidon lopputuloksiin. Alkoholiperäisen sydänsairauden vuoksi menehtyneiden potilaiden osalta selvitettiin diagnostiikan ja hoidon kattavuutta.

Väitöskirjassa todettiin alkoholin riskikulutusta esiintyvän kolmasosalla tehohoitoa tarvitsevista potilaista. Näillä potilailla korostuivat lievemmät ja osittain ennaltaehkäistävissä olevat tehohoidon syyt, kuten myrkytykset. Vastaavasti syntymäkohortin pitkäaikaisseurannassa runsas alkoholin käyttö 31-vuotiaana altisti myöhemmälle tehohoidon tarpeelle, muita potilaita useammin alkoholiperäisistä syistä.

Lähes 40 % teho-osastolla hoidetuista maksasairauspotilaista menehtyi vuoden kuluessa. Alkoholin käyttö ei vaikuttanut merkittävästi potilaiden ennusteeseen tehohoidon jälkeen, mutta alkoholin aiheuttamassa maksakirroosissa kuolemansyy oli useammin alkoholiperäinen.

Alkoholiperäisen sydänsairauden vuoksi äkillisesti menehtyneistä potilaista vain viideosalla sydänsairaus oli diagnosoitu elinaikana, huolimatta siitä, että suurimmalla osalla alkoholin riskikulutus oli tiedossa.

Alkoholin riskikulutus altistaa tehohoitoa vaativille sairauksille ja riskikuluttajien osuus tehohoitopotilaista on merkittävä. Alkoholin riskikulutus altistaa sairauksille, kuten maksakirroosille, jonka ennuste erityisesti tehohoidon jälkeen on heikko. Valtaosa alkoholiperäisestä sydänsairaudesta jää diagnosoimatta osoittaen puutteet alkoholiperäisten sairauksien seulonnassa. Terveydenhuollon tulisi panostaa alkoholin riskikulutuksen varhaiseen tunnistamiseen ja sen aiheuttamien sairauksien ehkäisyyn, jotta alkoholiperäistä sairastavuutta, tehohoitoresurssien käyttöä ja kuolleisuutta voitaisiin vähentää.