Aluskasvillisuuden ja maaperän palautuvuus typen lisääntymisen ja häiriön jälkeen boreaalisessa havumetsässä ja subarktisessa ekosysteemissä

Pohjoisten alueiden kasvillisuus kohtaa lukuisia samanaikaisia muutospaineita. Muutospaineita luovat muun muassa ravinteiden lisääntyminen lannoituksen, laskeuman tai ilmaston muutoksen seurauksena, sekä eri alkuperää olevat kasvillisuuteen ja maaperään kohdistuvat häiriöt.

Väitöstutkimus osoittaa, että typen lisääntyminen ja häiriöt nostavat heinien osuutta aluskasvillisuudessa. Lisäksi typen lisääntyminen edistää heinien palautumista häiriön jälkeen. Nopeakasvuisten heinien yleistyminen vähentää muiden kasviryhmien, kuten lehtensä pudottavien ja ikivihreiden varpujen osuutta kasvillisuudessa. Siemenellinen lisääntyminen ei kompensoi ikivihreille varvuille häiriöistä aiheutuvaa haittaa, joten ikivihreät varvut ovat erityisen herkkiä häiriöille. Tutkimuksessa myös ilmeni, että kasvillisuudessa tapahtuneet muutokset ovat voimakkaampia subarktisessa ekosysteemissä kuin boreaalisella havumetsävyöhykkeellä, mikä korostaa pohjoisimpien alueiden kasvillisuuden herkkyyttä usealle samanaikaiselle ympäristön muutokselle.

Kasvien ja maaperän mikrobien välillä on kiinteä vuorovaikutussuhde. Tässä tutkimuksessa maaperän mikrobit olivat kasvillisuutta vastustuskykyisempiä typen lisääntymiselle ja häiriöille, eivätkä muutokset mikrobien biomassassa vaikuttaneet kasvillisuuden kykyyn palautua häiriön jälkeen.