Antioksidatiivisten entsyymien Prx6 ja Trx ja niiden säätelijöiden Nrf1 ja Nrf2 kliininen vaikutus diffuusissa suurten B-solujen lymfoomassa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Etäyhteys: https://us04web.zoom.us/j/8576752044
Väitöksen aihe
Antioksidatiivisten entsyymien Prx6 ja Trx ja niiden säätelijöiden Nrf1 ja Nrf2 kliininen vaikutus diffuusissa suurten B-solujen lymfoomassa
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Esa Kari
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Medical Research Center Oulu
Oppiaine
Onkologia
Vastaväittäjä
Professori Anna-Liisa Levonen, Itä-Suomen yliopisto
Kustos
Professori Taina Turpeenniemi-Hujanen, Oulun yliopisto
Antioksidatiivisilla entsyymeillä ja transkriptiotekijöillä on ennusteellista merkitystä imusolmukesyövässä
Happiradikaalit ja antioksidatiiviset entsyymit liittyvät monissa syövissä aggressiiviseen taudinkuvaan ja huonoon ennusteeseen. Tässä projektissa tutkittiin oksidatiivisen stressin markkeria 8-OHdG, antioksidatiivisia entsyymejä Prx6 ja Trx-1 sekä näiden säätelijöitä Nrf1, Nrf2, Keap-1 ja Bach1 diffuusissa suurten B-solujen lymfoomassa (DLBCL), joka on yleisin imusolmukesyöpä.
DLBCL on aggressiivinen syöpä, jonka ennuste on parantunut huomattavasti rituksimabin tultua käyttöön 90-luvun lopulla. 30 – 40 % potilaista menehtyy kuitenkin tautiinsa eikä näitä potilaita kyetä tunnistamaan intensiivihoitoja varten. Kliinisesti taudinkuvan mukaan riskiä arvioidaan IPI-luokituksella, joka korreloi hyvin elinaikaan. Syöpien on kuitenkin huomattu eroavan aineenvaihdunnaltaan ja hapenkäytöltään, mikä heijastuu myös parempaan happiradikaalien puolustuskykyyn. Nämä taudit tarvitsisivat todennäköisesti erilaisia hoitoja.
Tutkimuksen keskeisin löydös oli, että antioksidanttivasteeseen liittyvät transkriptiotekijät kykenevät erottelemaan huonon ennusteen potilaita korkeamman IPI-luokan potilasryhmässä. Antioksidanttientsyymit ennustavat puolestaan riskiä hoitoon liittyville neutropeenisille infektioille, hoitovastetta ja potilaiden kokonaiselinaikaa.
Projektissa oli mukana yli kaksisataa potilasta, joilta tutkittiin immunohistokemiallisesti syöpäkudos- ja verinäytteitä. Tuloksia tarkasteltiin myös soluviljelymallissa. Mukana oli potilaita Oulun yliopistollisesta sairaalasta, Kuopion yliopistollisesta sairaalasta, Pohjois-Karjalan keskussairaalasta ja muista Pohjois-Suomen keskussairaaloista.
Tulosten perusteella antioksidatiivisia entsyymejä ja transkriptiotekijöitä voidaan potentiaalisesti käyttää potilaan ennusteen arvioimiseen, valkosolukasvutekijöiden annosteluun ja hoitolinjan valintaan. Tuloksia on kuitenkin syytä arvioida vielä prospektiivisesti isommilla aineistoilla.
DLBCL on aggressiivinen syöpä, jonka ennuste on parantunut huomattavasti rituksimabin tultua käyttöön 90-luvun lopulla. 30 – 40 % potilaista menehtyy kuitenkin tautiinsa eikä näitä potilaita kyetä tunnistamaan intensiivihoitoja varten. Kliinisesti taudinkuvan mukaan riskiä arvioidaan IPI-luokituksella, joka korreloi hyvin elinaikaan. Syöpien on kuitenkin huomattu eroavan aineenvaihdunnaltaan ja hapenkäytöltään, mikä heijastuu myös parempaan happiradikaalien puolustuskykyyn. Nämä taudit tarvitsisivat todennäköisesti erilaisia hoitoja.
Tutkimuksen keskeisin löydös oli, että antioksidanttivasteeseen liittyvät transkriptiotekijät kykenevät erottelemaan huonon ennusteen potilaita korkeamman IPI-luokan potilasryhmässä. Antioksidanttientsyymit ennustavat puolestaan riskiä hoitoon liittyville neutropeenisille infektioille, hoitovastetta ja potilaiden kokonaiselinaikaa.
Projektissa oli mukana yli kaksisataa potilasta, joilta tutkittiin immunohistokemiallisesti syöpäkudos- ja verinäytteitä. Tuloksia tarkasteltiin myös soluviljelymallissa. Mukana oli potilaita Oulun yliopistollisesta sairaalasta, Kuopion yliopistollisesta sairaalasta, Pohjois-Karjalan keskussairaalasta ja muista Pohjois-Suomen keskussairaaloista.
Tulosten perusteella antioksidatiivisia entsyymejä ja transkriptiotekijöitä voidaan potentiaalisesti käyttää potilaan ennusteen arvioimiseen, valkosolukasvutekijöiden annosteluun ja hoitolinjan valintaan. Tuloksia on kuitenkin syytä arvioida vielä prospektiivisesti isommilla aineistoilla.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024