Biomarkkerit ja kliiniset parametrit kokonaisvaltaisessa sydän- ja verisuonisairauksien riskinarviossa

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat maailmanlaajuisesti yleisin kuolinsyy. Sydäntapahtumien tehokas ennaltaehkäisy perustuu ennen kaikkea terveellisiin elämäntapoihin, mutta yhtä lailla tärkeää on hoitaa mahdollisia olemassa olevia sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä (mm. verenpaine, kolesterolit) lääketieteellisin keinoin, mikäli elintapahoidot eivät ole riittäviä.

Ennaltaehkäisevien hoitotoimenpiteiden hyödyn maksimoimiseksi ja henkilökohtaisten hoitotavoitteiden suunnittelemiseksi keskeistä on yksilöllinen sydänsairauksien riskinarvio. Kansainväliset hoitosuositukset suosittelevat vakioitujen riskilaskureiden (Suomessa FINRISKI) käyttöä yksilöllisen riskinarvion ja hoitopäätösten tukena. Haastavaksi sydänsairauksien ehkäisyn tekee tilanteet, joissa potilas on riskilaskurin perusteella sydänsairauksien riskinsä puolesta ”rajatapaus”, eikä selkeää päätöstä esimerkiksi kolesterolilääkityksen aloituksesta voida tehdä.

Tämän väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voisivatko yksinkertaiset ja helposti määritettävissä olevat kliiniset muuttujat olennaisesti tarkentaa yksilöllistä sydänsairauksien riskinarviota ja sitä kautta tukea sydäntapahtumien ehkäisyyn pyrkivää päätöksentekoa. Tutkimuksen aineistona käytettiin Oulu Project Elucidating Risk of Atherosclerosis (OPERA) -projektiin osallistuneita 40–59-vuotiaita suomalaisia. Kaiken kaikkiaan tutkimukseen osallistui 520 miestä ja 525 naista. Tutkittavilta määritettiin tavanomaisten kliinisten tutkimusten lisäksi plasman resistiinipitoisuus, heidän kaula- ja reisivaltimoitansa kuunneltiin stetoskoopilla suhinoiden havaitsemiseksi, minkä lisäksi heiltä mitattiin kaulavaltimon seinämän paksuus sekä vatsa-aortan plakkien yhteispituus ultraäänilaitteella. Edellä mainittujen kliinisten muuttujien ennustevaikutusta sydäntapahtumiin ja kokonaiskuolleisuuteen analysoitiin yli 20 vuoden seuranta-aikana.

Väitöskirjan ensimmäisessä osatutkimuksessa havaittiin, että kohonnut plasman resistiinipitoisuus oli yhteydessä merkittävästi kohonneeseen riskiin menehtyä mistä tahansa syystä iäkkäillä suomalaisilla. Toisessa osatutkimuksessa puolestaan osoitettiin kaula- tai reisivaltimoista kuultavien suhinoiden olevan merkittäviä riskitekijöitä vakaville sydäntapahtumille hyvin pitkällä seurantavälillä. Kolmannessa osatyössä sen sijaan näytettiin, että aiemminkin hieman kyseenalaiseksi sydäntapahtumien ennustajaksi todettu kaulavaltimon seinämän paksuus ei tuonut ennusteellista lisähyötyä tavanomaisten sydänsairauksien riskitekijöiden lisäksi. Sen sijaan ultraäänellä määritetyt vatsa-aortan plakit olivat voimakkaasti yhteydessä kohonneeseen sydäntapahtumien riskiin keski-ikäisillä suomalaisilla yli 20 vuoden seuranta-aikana.

Väitöstutkimuksen perusteella potilaiden kaula- tai reisivaltimoiden kuunteleminen stetoskoopilla ja erityisesti vatsa-aortan kuvantaminen ultraäänellä voi tuoda arvokasta lisätietoa potilaan sydäntapahtumien kokonaisriskistä yli 20 vuoden ajalla. Näiden kliinisten muuttujien hyödyntäminen päivittäisessä kliinisessä päätöksenteossa saattaa auttaa yksilöllisessä riskinarviossa ja sitä kautta sydän- ja verisuonisairauksien aikaisempaa kohdennetummassa ennaltaehkäisyssä.