D-vitamiini ja hampaiden kiinnityskudosten tulehdus
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Kontinkangas, luentosali F101, Aapistie 7A
Väitöksen aihe
D-vitamiini ja hampaiden kiinnityskudosten tulehdus
Väittelijä
Doctor of Dental Science Georgios Antonoglou
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, hammaslääketiede
Oppiaine
Parodontologia
Vastaväittäjä
Apulaisprofessori Marja L. Laine, Amsterdamin yliopisto
Kustos
Professori Tellervo Tervonen, Oulun yliopisto
D-vitamiini ja hampaiden kiinnityskudosten tulehdus
Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko seerumin D-vitamiinitaso yhteydessä hampaiden kiinnityskudosten tulehdukseen.
Tutkimuksessa ei saatu näyttöä siitä, että seerumin D-vitamiinin varastomuodon [25(OH)D] taso olisi väestössä merkittävästi yhteydessä hampaiden kiinnityskudosten tulehtuneisuuteen. Sen sijaan D-vitamiinin aktiivisen muodon [25(OH)2D]korkeiden seerumipitoisuuksien havaittiin olevan yhteydessä terveisiin kiinnityskudoksiin.
Ikenien tulehtuminen on seurausta bakteeriplakin kertymisestä hampaiden ienrajoihin. Tulehduksen oireina ovat ikenen punoitus ja verenvuoto hampaita harjatessa tai hammasvälejä puhdistettaessa. Hoitamaton ientulehdus johtaa alttiilla yksilöllä syvemmälle kudoksiin etenevään parodontiittiin, jossa hampaiden kiinnityskudokset tuhoutuvat ja joka hoitamattomana johtaa hampaan liikkuvuuteen ja jopa irtoamiseen.
Elimistön D-vitamiinitaso määritetään verenkierrossa olevan D-vitamiinin varastomuodon [25(OH)D] pitoisuutena. Koska D-vitamiinilla tiedetään olevan tulehdusta lieventäviä vaikutuksia, oletettiin hampaiden kiinnityskudosten tulehduksen olevan vähäisempää henkilöillä, joilla on korkeammat seerumin 25(OH)D tasot. Nyt tehdyssä tutkimuksessa seerumin korkea 25(OH)D taso ei kuitenkaan näyttänyt suojaavan parodontiitilta. Kun suositeltavana 25(OH)D tasona on pidetty joko >50 nmol/l tai >75 nmol/l, on esitetty, että suojavaikutus kiinnityskudosinfektioita vastaan voitaisiin saavuttaa vasta tasoilla 90-110 nmol/l. Nyt tutkituilla suomalaisilla tupakoimattomilla aikuisilla seerumin 25(OH)D pitoisuus oli erittäin matala; vajaalla 1/3:lla seerumin 25(OH)D taso oli >50 nmol/l ja vain 3%:lla > 75 nmol/l, mikä saattaa osaltaan selittää havaintoa D-vitamiinin suojavaikutuksen puuttumisesta.
Varastomuotoinen D-vitamiini muunnetaan pääasiassa munuaisissa aktiiviseksi D-vitamiiniksi [25(OH)2D] hydroksylaation kautta. Aktiivista D-vitamiinia tarvitaan mm. kalsiumin imeytymiseen suolistosta ja parantamaan immuunipuolustusta tulehdussairauksissa. Tässä tutkimuksessa alhainen 25(OH)2D taso oli yhteydessä hampaiden kiinnityskudosten tulehdukseen ja tulehduksen hoidon myötä seerumin 25(OH)2D taso nousi. Seerumin aktiivisen D-vitamiinin alhainen taso tulehduksen aikana on ilmeisesti seurausta sen suuremmasta käytöstä tai vaihtoehtoisesti suuremmasta hajoamisesta. Osalla tutkituista seerumin 25(OH)2D tason nousu infektion hoidon myötä selittyi mahdollisesti runsaammalla hydroksylaatiolla tulehdusvapaassa tilanteessa. Yllä mainittu seurantatutkimus tehtiin tyypin 1 diabeetikoilla ja tulos tulee vahvistaa myös ei-diabeetikoilla.
Tutkimuksessa ei saatu näyttöä siitä, että seerumin D-vitamiinin varastomuodon [25(OH)D] taso olisi väestössä merkittävästi yhteydessä hampaiden kiinnityskudosten tulehtuneisuuteen. Sen sijaan D-vitamiinin aktiivisen muodon [25(OH)2D]korkeiden seerumipitoisuuksien havaittiin olevan yhteydessä terveisiin kiinnityskudoksiin.
Ikenien tulehtuminen on seurausta bakteeriplakin kertymisestä hampaiden ienrajoihin. Tulehduksen oireina ovat ikenen punoitus ja verenvuoto hampaita harjatessa tai hammasvälejä puhdistettaessa. Hoitamaton ientulehdus johtaa alttiilla yksilöllä syvemmälle kudoksiin etenevään parodontiittiin, jossa hampaiden kiinnityskudokset tuhoutuvat ja joka hoitamattomana johtaa hampaan liikkuvuuteen ja jopa irtoamiseen.
Elimistön D-vitamiinitaso määritetään verenkierrossa olevan D-vitamiinin varastomuodon [25(OH)D] pitoisuutena. Koska D-vitamiinilla tiedetään olevan tulehdusta lieventäviä vaikutuksia, oletettiin hampaiden kiinnityskudosten tulehduksen olevan vähäisempää henkilöillä, joilla on korkeammat seerumin 25(OH)D tasot. Nyt tehdyssä tutkimuksessa seerumin korkea 25(OH)D taso ei kuitenkaan näyttänyt suojaavan parodontiitilta. Kun suositeltavana 25(OH)D tasona on pidetty joko >50 nmol/l tai >75 nmol/l, on esitetty, että suojavaikutus kiinnityskudosinfektioita vastaan voitaisiin saavuttaa vasta tasoilla 90-110 nmol/l. Nyt tutkituilla suomalaisilla tupakoimattomilla aikuisilla seerumin 25(OH)D pitoisuus oli erittäin matala; vajaalla 1/3:lla seerumin 25(OH)D taso oli >50 nmol/l ja vain 3%:lla > 75 nmol/l, mikä saattaa osaltaan selittää havaintoa D-vitamiinin suojavaikutuksen puuttumisesta.
Varastomuotoinen D-vitamiini muunnetaan pääasiassa munuaisissa aktiiviseksi D-vitamiiniksi [25(OH)2D] hydroksylaation kautta. Aktiivista D-vitamiinia tarvitaan mm. kalsiumin imeytymiseen suolistosta ja parantamaan immuunipuolustusta tulehdussairauksissa. Tässä tutkimuksessa alhainen 25(OH)2D taso oli yhteydessä hampaiden kiinnityskudosten tulehdukseen ja tulehduksen hoidon myötä seerumin 25(OH)2D taso nousi. Seerumin aktiivisen D-vitamiinin alhainen taso tulehduksen aikana on ilmeisesti seurausta sen suuremmasta käytöstä tai vaihtoehtoisesti suuremmasta hajoamisesta. Osalla tutkituista seerumin 25(OH)2D tason nousu infektion hoidon myötä selittyi mahdollisesti runsaammalla hydroksylaatiolla tulehdusvapaassa tilanteessa. Yllä mainittu seurantatutkimus tehtiin tyypin 1 diabeetikoilla ja tulos tulee vahvistaa myös ei-diabeetikoilla.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024