D-vitamiinin yhteys lihavuuteen, tulehdukseen ja leukosyyttien telomeerien pituuteen nuorilla aikuisilla – Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimus
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Auditorium of Kastelli Research Centre, Aapistie 1, 90220, Oulu
Väitöksen aihe
D-vitamiinin yhteys lihavuuteen, tulehdukseen ja leukosyyttien telomeerien pituuteen nuorilla aikuisilla – Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimus
Väittelijä
Master of Science (MSc) Saranya Palaniswamy
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Northern Finland Birth Cohort Studies
Oppiaine
Public Health
Vastaväittäjä
Dr Pauline Emmett, University of Bristol
Kustos
Professor Marjo-Riitta Järvelin, University of Oulu & Imperial College London
Uusia näkökulmia D-vitamiinin roolista lihavuuteen liittyvässä matala-asteisessa tulehduksessa
Väitöskirjatyössä tarkasteltiin D-vitamiinipitoisuuksien, painoindeksin (BMI), valkosolujen kromosomien päiden eli telomeerien pituuden ja tulehduksen välisiä yhteyksiä.
D-vitamiinin puutos, lihavuus ja lyhyt telomeerien pituus on aiemmissa tutkimuksissa liitetty lisääntyneeseen riskiin sairastua metabolisiin sairauksiin sekä yleisemmin kuolleisuuteen. Lihavuuden, liikunnan puutteen ja verinäytteenoton ajankohdan tiedetään vaikuttavan 25-hydroksi-D-vitamiinin [25(OH)D]-pitoisuuteen, mutta niiden yhteys D-vitamiinin isomuotoihin (D2, D3) on vielä huonosti tunnettu.
Tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin 31-vuoden seurantaan osallistuneet henkilöt (N=4758). Tutkimuksessa keskityttiin selvittämään D2- ja D3-vitamiinipitoisuuksiin vaikuttavia tekijöitä ja tunnistamaan D-vitamiinin puutteeseen liittyviä riskitekijöitä. Lisäksi tutkittiin 25(OH)D-pitoisuuden ja painoindeksin suhdetta telomeerien pituuden kanssa sekä testattiin, onko suhde riippumaton tulehduksellisista tekijöistä. Näiden lisäksi tutkittiin, ilmeneekö painoindeksin ja tulehdusvälittäjäaineiden välinen yhteys 25(OH)D-pitoisuuden kautta.
Tutkimus osoitti, että 25(OH)D-pitoisuudesta D2-vitamiinin osuus oli 5 % ja D3:n osuus 95 %. Vähäinen auringonvalolle altistuminen oli yhteydessä lisääntyneeseen D2-pitoisuuteen, mutta alhaisempaan D3-pitoisuuteen. Suun kautta otettavien ehkäisypillereiden käytöllä oli yhteys molempien muotojen lisääntyneisiin pitoisuuksiin.
Tutkimus vahvisti entuudestaan tunnetut alhaisten D-vitamiinipitoisuuksien riskitekijät eli lyhyen altistuksen auringonvalolle sekä fyysisen passiivisuuden. 25(OH)D-pitoisuus ei ollut yhteydessä leukosyyttien telomeerien pituuteen, mutta tulehdus näytti osittain vaikuttavan painoindeksin ja telomeerien pituuden väliseen yhteyteen. Sen sijaan korkeampi 25(OH)D-pitoisuus oli yhteydessä matalampiin tulehdusvälittäjäainepitoisuuksiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tulokset tukevat tunnettujen riskitekijöiden merkitystä D-vitamiinin puutoksessa ja tuovat lisää tietoa D-vitamiinin eri isomuotoihin vaikuttavista tekijöistä. Tutkimus avaa uusia näkökulmia D-vitamiinin rooliin lihavuuteen liittyvässä matala-asteisessa tulehduksessa. D-vitamiinin vaikutusten ymmärtäminen on tärkeää myös kansanterveyden näkökulmasta.
D-vitamiinin puutos, lihavuus ja lyhyt telomeerien pituus on aiemmissa tutkimuksissa liitetty lisääntyneeseen riskiin sairastua metabolisiin sairauksiin sekä yleisemmin kuolleisuuteen. Lihavuuden, liikunnan puutteen ja verinäytteenoton ajankohdan tiedetään vaikuttavan 25-hydroksi-D-vitamiinin [25(OH)D]-pitoisuuteen, mutta niiden yhteys D-vitamiinin isomuotoihin (D2, D3) on vielä huonosti tunnettu.
Tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin 31-vuoden seurantaan osallistuneet henkilöt (N=4758). Tutkimuksessa keskityttiin selvittämään D2- ja D3-vitamiinipitoisuuksiin vaikuttavia tekijöitä ja tunnistamaan D-vitamiinin puutteeseen liittyviä riskitekijöitä. Lisäksi tutkittiin 25(OH)D-pitoisuuden ja painoindeksin suhdetta telomeerien pituuden kanssa sekä testattiin, onko suhde riippumaton tulehduksellisista tekijöistä. Näiden lisäksi tutkittiin, ilmeneekö painoindeksin ja tulehdusvälittäjäaineiden välinen yhteys 25(OH)D-pitoisuuden kautta.
Tutkimus osoitti, että 25(OH)D-pitoisuudesta D2-vitamiinin osuus oli 5 % ja D3:n osuus 95 %. Vähäinen auringonvalolle altistuminen oli yhteydessä lisääntyneeseen D2-pitoisuuteen, mutta alhaisempaan D3-pitoisuuteen. Suun kautta otettavien ehkäisypillereiden käytöllä oli yhteys molempien muotojen lisääntyneisiin pitoisuuksiin.
Tutkimus vahvisti entuudestaan tunnetut alhaisten D-vitamiinipitoisuuksien riskitekijät eli lyhyen altistuksen auringonvalolle sekä fyysisen passiivisuuden. 25(OH)D-pitoisuus ei ollut yhteydessä leukosyyttien telomeerien pituuteen, mutta tulehdus näytti osittain vaikuttavan painoindeksin ja telomeerien pituuden väliseen yhteyteen. Sen sijaan korkeampi 25(OH)D-pitoisuus oli yhteydessä matalampiin tulehdusvälittäjäainepitoisuuksiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tulokset tukevat tunnettujen riskitekijöiden merkitystä D-vitamiinin puutoksessa ja tuovat lisää tietoa D-vitamiinin eri isomuotoihin vaikuttavista tekijöistä. Tutkimus avaa uusia näkökulmia D-vitamiinin rooliin lihavuuteen liittyvässä matala-asteisessa tulehduksessa. D-vitamiinin vaikutusten ymmärtäminen on tärkeää myös kansanterveyden näkökulmasta.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024