Ennallistamisen jälkeisen hydrologisen ja kasvillisuuden muutoksen kaukokartoitus boreaalisilla soilla
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopisto, OP Auditorium L10
Väitöksen aihe
Ennallistamisen jälkeisen hydrologisen ja kasvillisuuden muutoksen kaukokartoitus boreaalisilla soilla
Väittelijä
Filosofian maisteri Aleksi Isoaho
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Teknillinen tiedekunta, Vesi-, energia- ja ympäristötekniikan tutkimusyksikkö
Oppiaine
Ympäristötekniikka
Vastaväittäjä
Tutkimusprofessori Eija Honkavaara, Maanmittauslaitos
Kustos
Apulaisprofessori Hannu Marttila, Oulun yliopisto
Ennallistamisen jälkeisen hydrologisen ja kasvillisuuden muutoksen kaukokartoitus boreaalisilla soilla
Suot ovat heikentyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä ympäri maailmaa, mikä on johtanut kunnianhimoisiin ennallistamistavoitteisiin. Ennallistamisen onnistumisen arvioimiseksi tarvitaan aktiivista seurantaa ja uusia työkaluja. Perinteiset menetelmät ovat työläitä ja kattavat vain pieniä alueita, joten kaukokartoitusta (RS) on ehdotettu ratkaisuksi.
Tutkin kaukokartoitusmenetelmiä soiden seurantaan. Droneilla yhdistän optisia, lämpö- ja korkeusaineistoa vedenpinnan tason kenttämittauksien kanssa luodakseni yksityiskohtaisia vedenpinnan tason karttoja havaitakseni ennallistamisvaikutuksia. Satelliittikuvien (optisten ja tutkatietojen) avulla seuraan vedenpinnan tason muutosta laajoilla aapasoilla alueellisesti ja ajassa. Lisäksi testaan, voiko satelliittikuvilla seurata soiden kasvillisuuden muutoksia.
Tulokset osoittavat, että droneilla voidaan tehokkaasti seurata vedenpinnan tason muutoksia optisen ja lämpöaineiston avulla, mutta korkeusaineistot eivät ole yhtä hyödyllisiä. Satelliittikuvien avulla voidaan seurata vedenpinnan tasoa ja arvioida ennallistamisvaikutuksia maisematasolla sekä ajassa että paikassa. Lisäksi ne soveltuvat kasvillisuuden seurantaan suhteellisen puuttomilla soilla.
Nämä kaukokartoitusmenetelmät voivat täydentää tai korvata perinteistä kenttäseurantaa, erityisesti märillä ja avoimilla alueilla. Ne tarjoavat käytännön työkaluja vedenpinnan tason ja kasvillisuuden muutosten alueelliseen ja ajalliseen seurantaan.
Tutkin kaukokartoitusmenetelmiä soiden seurantaan. Droneilla yhdistän optisia, lämpö- ja korkeusaineistoa vedenpinnan tason kenttämittauksien kanssa luodakseni yksityiskohtaisia vedenpinnan tason karttoja havaitakseni ennallistamisvaikutuksia. Satelliittikuvien (optisten ja tutkatietojen) avulla seuraan vedenpinnan tason muutosta laajoilla aapasoilla alueellisesti ja ajassa. Lisäksi testaan, voiko satelliittikuvilla seurata soiden kasvillisuuden muutoksia.
Tulokset osoittavat, että droneilla voidaan tehokkaasti seurata vedenpinnan tason muutoksia optisen ja lämpöaineiston avulla, mutta korkeusaineistot eivät ole yhtä hyödyllisiä. Satelliittikuvien avulla voidaan seurata vedenpinnan tasoa ja arvioida ennallistamisvaikutuksia maisematasolla sekä ajassa että paikassa. Lisäksi ne soveltuvat kasvillisuuden seurantaan suhteellisen puuttomilla soilla.
Nämä kaukokartoitusmenetelmät voivat täydentää tai korvata perinteistä kenttäseurantaa, erityisesti märillä ja avoimilla alueilla. Ne tarjoavat käytännön työkaluja vedenpinnan tason ja kasvillisuuden muutosten alueelliseen ja ajalliseen seurantaan.
Viimeksi päivitetty: 10.12.2024