Eteisvärinän katetriablaatiohoidon tehokkuus ja turvallisuus

Katetriablaatiossa sydämen sähköistä toimintaa muokataan verisuoniteitse tehtävällä sydämen sisäisellä toimenpiteellä. Väitöstyössä arvioitiin alkuvaiheen ablaatiohoidon tehoa eteisvärinän uusiutumisen estossa ja hoidon turvallisuutta lääkehoitoon verrattuna. Ablaatio esti eteisvärinän uusiutumista lääkehoitoa tehokkaammin. Estovaikutus oli lisäksi pitkäkestoisempi. Haittatapahtumien määrässä ei ollut eroa hoitojen välillä, mutta osa ablaatiotoimenpiteeseen liittyneistä haitoista todettiin lääkehoidon haittavaikutuksia hankalammiksi.

Eteisvärinä on yksi yleisimmistä rytmihäiriöistä. Sille on luonteenomaista jatkuvasti vaihteleva ja epätasainen sydämen syke, mikä aiheuttaa usein hankalia oireita. Eteisvärinäkohtausten uusiutumista on perinteisesti estetty lääkehoidolla. Katetriablaatio on uudempi hoitomuoto ja sitä on tavallisimmin käytetty, mikäli lääkehoito on ollut tehotonta tai aiheuttanut haittoja.

Työssä kartoitettiin ja arvioitiin kaikki tutkimukset, joissa lääkehoitoa ja katetriablaatiohoitoa käytettiin satunnaistetusti alkuvaiheen hoitona oireisessa eteisvärinässä. Tutkimusten tiedot yhdistettiin yksittäistä tutkimusta vahvempien johtopäätösten tekemistä varten. Lisäksi arvioitiin suurimman tässä asetelmassa tehdyn tutkimuksen osalta yksityiskohtaisesti estohoitojen toteutumista sekä yksittäisen hoidon tehoa.

Toinen keskeinen väitöstyön tavoite oli eteisvärinän estohoidon onnistumiseen vaikuttavien uusien tekijöiden tunnistaminen. Asiaa selvitettiin kolmessa aineistossa. Löysimme muun muassa uuden eteisvärinän käynnistymishetkeen liittyvän ominaisuuden sydänsähkökäyrästä, mikä oli myös yhteydessä estohoidon huonompaan tehoon. Lisäksi eteisvärinä uusiutui useammin potilailla, joilla eteisvärinää havaittiin enemmän ennen estohoidon aloitusta.

Eteisvärinän katetriablaatio havaittiin siis lääkehoitoa tehokkaammaksi. Haasteena jatkossa on edelleen eteisvärinän katetriablaatiohoidon tehon ja turvallisuuden parantaminen, sekä toimenpiteestä hyötyvien potilaiden parempi tunnistaminen.