Eugeniikka, rotuoppi ja sosiaalidarvinismi: Saksalaisen sotaoikeuden kulmakivet, 1939-1945?

Työni käsittelee aiempien saksalaistutkijoiden väitteen todenperäisyyttä, että Saksan toisen maailmansodan aikaisen Wehrmachtin tuomiot perustuivat sen tuomarien rodullisiin ja yhteiskunnallisiin ennakkoluuloihin.

Sen johtopäätös on, että saksalaiset sotaoikeustuomiot perustuivat rikosten vaikutukseen sen asevoimien kuriin, maineeseen, ja sotatoimiin.

Työ käy läpi kolmea yleisintä tutkijoiden käsittelemää rikostyyppiä, ja kumoaa näistä tehdyt poliittisesti värittyneet johtopäätökset. Työni ensimmäinen luku käsittelee sotilaiden rikoksia miehitetyillä alueilla. Sen johtopäätös on, että saksalaissotilaat eivät ryöstelleet tai tehneet seksuaalirikoksia, koska heidän uhrinsa olivat 'alempaa rotua'. Tuomarit eivät myöskään sietäneet näitä rikoksia.

Toinen luku käsittelee sotilaita. jotka varastivat toisilta sotilailta tai asevoimilta. Sen johtopäätös on, että tuomarit eivät vainonneet tukihenkilöitä tai toverivarkaita, koska he halusivat ylläpitää yhteiskunnallista eriarvoisuutta samaan aikaan, kun upseerit toivat junilla ryöstösaalista Saksaan.

Kolmas luku käsittelee kysymystä, että vastustivatko sotilaskarkurit teollaan kansallissosialismia, ja pitivätkö tuomarit heitä rotuhygieenisenä uhkana asevoimille.