Eurooppalaisen hanhen kesytyshistoria. Genominlaajuinen näkökulma

Eurooppalainen kesyhanhi on kulttuurillisesti ja taloudellisesti merkittävä laji, mutta tieto sen kesytyshistoriasta on ollut puutteellista. Tämä väitöstutkimus on ensimmäinen laajamittainen tutkimus, joka on pyrkinyt selvittämään eurooppalaisen kesyhanhen kesytyksen geneettistä taustaa. Tutkimuksessa vertailtiin geneettisen vaihtelun jakautumista eurooppalaisen kesyhanhen sekä sen esi-isän, merihanhen, populaatioissa käyttäen apuna sekä mitokondrio-DNA:n että tuman DNA:n geenimerkkejä.

Tulokset osoittivat, että kesyhanhien geneettisen vaihtelun määrä on vähentynyt kesytyksen seurauksena, mutta se on edelleen suhteellisen korkeaa. Tulokset myös vahvistivat, että meri- ja kesyhanhet risteytyvät paikoitellen keskenään. Tämän lisäksi moniin eurooppalaisiin kesyhanhirotuihin on kohdistunut geenivirtaa kiinalaisesta kesyhanhesta, joka on kesytetty joutsenhanhesta. Risteytyminen muiden populaatioiden kanssa lisää geneettisen vaihtelun määrää sekä meri- että kesyhanhissa.

Tulokset myös osoittivat merkkejä valinnasta, joka on kohdistunut useisiin alueisiin hanhen perimässä. Sekä luonnonvalinta että ihmisen suorittama keinotekoinen valinta ovat todennäköisesti vaikuttaneet meri- ja kesyhanhien välisiin eroihin niiden ilmiasussa.

Lopuksi voidaan todeta, että saadut tulokset vastaavat aiempia näkemyksiä, joiden mukaan eurooppalainen kesyhanhi kesytettiin Välimeren idänpuoleisilla alueilla, mutta meri- ja kesyhanhien sekä eurooppalaisten ja kiinalaisten kesyhanhien välinen risteytyminen tuo asian selvittämiseen lisähaasteita. Tästä syystä kesytyksen ajankohdan ja paikan tarkempi selvittäminen edellyttää vielä lisätutkimuksia.