Filosofinen luokkahuone. Tasapainoilua kasvatuspäämäärien välillä.

Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma korostaa ihmisenä ja kansalaisena kasvamista painottaen esimerkiksi ajattelua, osallisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Tässä väitöskirjatutkimuksessa käsitellään yhtä keskustelevan opetuksen muotoa, jossa filosofisella ulottuvuudella on nähty keskeinen rooli.

Pedagoginen filosofia painottaa tutkivaa ja yhteisöllistä työtapaa, joka tarjoaa eväitä uuden opetussuunnitelman painotuksiin. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan pedagogisen filosofian mahdollisuuksia ja haasteita alakouluikäisten opetuksessa. Väitöksen johtopäätös on, että filosofinen työskentely voi edistää oppilaiden osallisuutta koulussa, kehittää ajattelun taitoja ja antaa valmiuksia yhteiselämään monikulttuuristuvassa maailmassa. Edellytyksenä kasvatuksellisille vaikutuksille nähdään kuitenkin opettajan valmius hahmottaa kasvatustehtävänsä moniulotteisena kokonaisuutena, jossa käsitykset lapsesta ja lapsuudesta on arvioitava uudelleen.

Väitöskirja tarkastelee pedagogista filosofiaa Filosofiaa lapsille -liikkeen piirissä kehiteltyjen näkemysten, saksalaisella kielialueella muodostuneen kasvatusteoreettisen ajattelun sekä Gert Biestan tuotannon valossa. Tutkimuksessa hahmotellaan Filosofiaa lapsille -liikkeessä muodostuneen pedagogiikan mahdollisuuksia kasvatuksellisena käytäntönä tarkastelemalla sitä suhteessa yleiseen kasvatuksen teoretisointiin.

Tutkimus osallistuu myös opetuksen luonnetta ja opettajan roolia koskevaan keskusteluun erityisesti alakouluikäisten opetuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa pyritään ylittämään perinteinen joko opettajaa korostava tai lapsikeskeinen lähestymistapa argumentoiden dialogisen ja kyselevän opetuksen puolesta. Filosofinen ulottuvuus nähdään tärkeänä osana myös opettajan ammatillista kehittymistä. Filosofinen pohdinta voi osaltaan lisätä opettajan ymmärrystä kasvatuksen päämäärien ulottuvuuksista, jolloin kasvatustehtävä tulee tietoisemmaksi ja harkitummaksi kouluarjen päivittäisissä ratkaisuissa.