Fonologiset taidot 3;6 iässä. Yhteydet sanastotaitoihin, kuulonvaraiseen sanojen erotteluun sekä lukivalmiustaitoihin
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, L10
Väitöksen aihe
Fonologiset taidot 3;6 iässä. Yhteydet sanastotaitoihin, kuulonvaraiseen sanojen erotteluun sekä lukivalmiustaitoihin
Väittelijä
Filosofian maisteri Eija Aalto
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Logopedia
Oppiaine
Logopedia
Vastaväittäjä
Tohtori Kathryn Crowe, Islannin yliopisto
Kustos
Professori Suvi Stolt, Helsingin yliopisto
Kolme- ja puolivuotiaiden suomenkielisten lasten puheen selkeys. Yhteydet sanastoon, kuultujen sanojen tunnistamiseen sekä lukemisen valmiustaitoihin
Eija Aalto tutki väitöskirjassaan suomenkielisten lasten puheen selkeyttä 3;6 iässä. Puheen selkeys oli yhteydessä sekä sanaston hallintaan, kuulonvaraiseen sanojen tunnistamiseen puheensorinan seasta että lukemisen valmiustaitoihin.
Tutkittavana oli 67 suomenkielistä lasta. Heidän taitojaan arvioitiin puheen selkeyden, sanaston hallinnan, melussa tapahtuvan kuulonvaraisen sanojen tunnistamisen ja varhaisten lukemisen valmiustaitojen osalta. Käytössä oli sekä Suomessa puheterapeuttien yleisesti käyttämiä testejä että väitöstutkijan kehittämä kuuntelutehtävä.
Tutkimuksessa havaittiin, että 3;6 iässä suomalaislapset puhuvat jo selkeästi. Puheesta puuttuivat usein vielä äänteet /r/ ja /d/. Vaikeudet /r/ äänteessä liittynevät sen hankalaan motoriseen tuottamiseen ja /d/ äänteen myöhäinen omaksuminen taas suomenkielen äännerakenteeseen. Myös kahdella konsonantilla alkavat sanat (esim. prinsessa) olivat vielä hankalia tuottaa.
Lasten puheessa oli havaittavissa sekä suomen kielelle tyypillisiä piirteitä että kielirajoja ylittäviä ilmiöitä. Puheen selkeys oli yhteydessä sanaston hallinnan, kuulonvaraiseen sanojen tunnistamiseen ja kirjainten nimeämisen taitoihin. Kaksivuotiaana mitattu tuotettujen sanojen määrä oli yhteydessä sekä puheen selkeyden taitoihin että kuulonvaraiseen sanojen tunnistamiseen vielä puolentoista vuoden päästä. Kun lapsella oli hankaluuksia tuottaa /r/ äänne, hän korvasi sen usein /l/ äänteellä. Sekaannusta /r/ ja/l/ äänteiden välillä oli myös silloin, kun lapset tunnistivat puhuttuja sanoja puheensorinan seasta.
Puheen kehittymisen erityispiirteet tulee tuntea kullekin kielelle erikseen, jotta kehitysviivästymät ja -poikkeamat voidaan tunnistaa ja tukitoimet kohdistaa oikein. Jos lapsella on viivettä puheenkehityksessä, puheenselkeyden, sanaston ja kuuloerottelutaitojen yhtäaikaisesta tukemisesta saattaa olla hyötyä, koska taidot ovat yhteydessä toisiinsa. Monipuolisella harjoittelulla voitaneen myös selkeyttää lapsen muistin tasolla olevien sanojen erotteluun, tuottoon ja merkitykseen liittyviä edustumia. Hyvien kuunteluolosuhteiden luominen lasten kasvuympäristöihin on tärkeää puheen selkeyden kehityksen kannalta. Lisäksi kirjainten nimien opettamista voi suositella jo lapsille, jotka vielä opettelevat puhumaan selkeästi.
Tutkittavana oli 67 suomenkielistä lasta. Heidän taitojaan arvioitiin puheen selkeyden, sanaston hallinnan, melussa tapahtuvan kuulonvaraisen sanojen tunnistamisen ja varhaisten lukemisen valmiustaitojen osalta. Käytössä oli sekä Suomessa puheterapeuttien yleisesti käyttämiä testejä että väitöstutkijan kehittämä kuuntelutehtävä.
Tutkimuksessa havaittiin, että 3;6 iässä suomalaislapset puhuvat jo selkeästi. Puheesta puuttuivat usein vielä äänteet /r/ ja /d/. Vaikeudet /r/ äänteessä liittynevät sen hankalaan motoriseen tuottamiseen ja /d/ äänteen myöhäinen omaksuminen taas suomenkielen äännerakenteeseen. Myös kahdella konsonantilla alkavat sanat (esim. prinsessa) olivat vielä hankalia tuottaa.
Lasten puheessa oli havaittavissa sekä suomen kielelle tyypillisiä piirteitä että kielirajoja ylittäviä ilmiöitä. Puheen selkeys oli yhteydessä sanaston hallinnan, kuulonvaraiseen sanojen tunnistamiseen ja kirjainten nimeämisen taitoihin. Kaksivuotiaana mitattu tuotettujen sanojen määrä oli yhteydessä sekä puheen selkeyden taitoihin että kuulonvaraiseen sanojen tunnistamiseen vielä puolentoista vuoden päästä. Kun lapsella oli hankaluuksia tuottaa /r/ äänne, hän korvasi sen usein /l/ äänteellä. Sekaannusta /r/ ja/l/ äänteiden välillä oli myös silloin, kun lapset tunnistivat puhuttuja sanoja puheensorinan seasta.
Puheen kehittymisen erityispiirteet tulee tuntea kullekin kielelle erikseen, jotta kehitysviivästymät ja -poikkeamat voidaan tunnistaa ja tukitoimet kohdistaa oikein. Jos lapsella on viivettä puheenkehityksessä, puheenselkeyden, sanaston ja kuuloerottelutaitojen yhtäaikaisesta tukemisesta saattaa olla hyötyä, koska taidot ovat yhteydessä toisiinsa. Monipuolisella harjoittelulla voitaneen myös selkeyttää lapsen muistin tasolla olevien sanojen erotteluun, tuottoon ja merkitykseen liittyviä edustumia. Hyvien kuunteluolosuhteiden luominen lasten kasvuympäristöihin on tärkeää puheen selkeyden kehityksen kannalta. Lisäksi kirjainten nimien opettamista voi suositella jo lapsille, jotka vielä opettelevat puhumaan selkeästi.
Viimeksi päivitetty: 1.3.2023