Fyysisen aktiivisuuden objektiivinen arviointi ja yhteydet kardiometaboliseen terveyteen sekä terveeseen ikääntymiseen

Fyysinen aktiivisuus ja ruokavalio ovat kaksi terveellisen elämän kulmakiveä. Riittävä liikunta tarpeeksi korkealla intensiteetillä johtaa positiivisiin vaikutuksiin kehoissamme. Tässä väitöskirjassa tutkittiin ensin telomeerien pituuden ja liikunnan välistä yhteyttä ikääntyneillä käyttäen Oulu 1945 kohortista kerättyä aineistoa. Naisten telomeerit havaittiin pidemmiksi kuin samanikäisten miesten. Fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä telomeerien pituuden kanssa ja kohtalaisen aktiivisilla henkilöillä telomeerit olivat pisimmät. Seuraavaksi väitöskirjassa arvioitiin ja vertailtiin laboratorio-olosuhteissa useita kiihtyvyysantureihin perustuvia liikunnan mittausmenetelmiä askelten tunnistuksen ja energiankulutuksen arvioinnin osalta. Uusi askelten tunnistusalgoritmi kehitettiin ja optimoitiin käyttäen koneälyä, jonka avulla saadaan myös askelten kiihtyvyydet. Prosessi toteutettiin käyttämällä eri ikäisiltä ihmisiltä kerättyä dataa, joiden kehon mittasuhteet vaihtelivat merkittävästi. Yleisesti käytetyn aktiivisuusmittarin huomattiin olevan tarkka vain 4 km/h ylittävillä nopeuksilla. Tutkimuksen aikana kehitetty algoritmi todettiin tarkaksi välineeksi askelmäärien arvioinnissa, ja eritoten matalilla, alle 4 km/h nopeuksilla, mikä on tärkeää, jos halutaan tutkia iäkkäitä tai normaalin liikuntakyvyn menettäneitä henkilöitä. Kaikki tutkitut energiankulutuksen arviointimenetelmät olivat epätarkkoja. Seuraavaksi, kehitettyä askeltentunnistusalgoritmia käytettiin Pohjois-Suomen Syntymäkohortista 1986 (NFBC86) kerättyyn dataan. Datasta analysoitiin askelmäärät ja ne jaoteltiin intensiteettien mukaan luokkiin. Näiden muuttujien yhteyttä kardiometabolisiin riskitekijöihin selvitettiin. Kokonaisaskelmäärät olivat yhteydessä useisiin kehon koostumusta arvioiviin muuttujiin. Triglyseridit, kokonaiskolesteroli ja LDL-kolesteroli korreloivat merkittävästi liikuntamuuttujien kanssa, viitaten siihen, että vähäisen aktiivisuuden aiheuttamat kasaantuvat vaikutukset alkavat kehonkoostumuksen ja rasva-aineenvaihdunnan muutoksista. Fyysisen aktivisuuden objektiivinen mittaaminen on tärkeää, jotta voidaan luoda yleisiä ja henkilökohtaisia liikuntasuosituksia lihavuuden ja kardiometabolisten sairauksien kehittymisen ehkäisemiseksi ja estämiseksi sekä aktiivisen ja terveellisen ikääntymisen varmistamiseksi.