Geomediataitoja 2000-luvun maantieteen oppijoille. Opetuskokeiluja geomedian käytöstä opetuksessa ja oppimisessa

Geomediaopetuksella voidaan vahvistaa lukiolaisten kriittistä monilukutaitoa

Lukiomaantieteen opetuksessa keskeistä on rakentaa opiskelijoiden maailmankuvaa ja kehittää heidän valmiuksiaan ymmärtää niin maailmanlaajuisia kuin paikallisia ilmiöitä ja haasteita sekä niiden ratkaisumahdollisuuksia. FM Henna Anunti tarkastelee väitöstutkimuksessaan lukiolaisten tiedonhakua sekä heidän kykyään tuottaa uutta maantieteellistä tietoa tutkivassa oppimisessa.

”Informaatiointensiivisessä yhteiskunnassa tietoa on valtavasti saatavissa pelkällä napin painalluksella, mutta luotettavan ja oleellisen tiedon löytäminen voi olla varsin haastavaa. Eri medioiden kautta tulvii myös paljon epäluotettavaa, epäoleellista ja harhaanjohtavaa tietoa”, toteaa Anunti.

Maantieteen opetuksella on erityinen asema oppiaineena kriittisen monilukutaidon kehittämisessä, sillä tekstipohjaisen tiedon lisäksi tärkeitä maantieteellisiä tiedonlähteitä ovat visuaaliset aineistot kuten kartat, diagrammit ja muut graafiset esitykset, kuvat ja videot sekä suullinen asiantuntijatieto. Anuntin tutkimustulosten mukaan opiskelijat hyödynsivät näitä geomediaresursseja monipuolisesti tutkivan oppimisen tilanteissa, erityisesti opettajan ohjatessa geomedian käyttöä.

Väitöstutkimus koostuu kolmesta opetuksen kehittämistutkimuksesta, jotka on toteutettu vuosina 2016–2021 lukio-opetuksessa ja aineenopettajakoulutuksessa. Tutkimukseen osallistui 104 lukiolaista ja 33 maantieteen opettajaopiskelijaa. Ensimmäisessä ja toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin lukiolaisten geomedian käyttöä tutkivassa oppimisessa monilukutaidon näkökulmasta. Toisessa ja kolmannessa osatutkimuksessa tutkittiin digitaalisen GIS-portfolion ja digitaalisen tarinakarttakerronnan mahdollisuuksia ja haasteita geomediaopetuksessa.

Monimuotoista tutkimusaineistoa hankittiin kehittämistutkimuksen eri vaiheissa haastatteluilla, kyselyillä, oppimispäiväkirjoilla sekä oppimistuotoksina. Aineisto analysoitiin pääasiassa laadullisesti aineistopohjaisen sisällönanalyysin keinoin ja analysointia täydennettiin tilastollisilla menetelmillä.

Osallistujat kokivat GIS-portfolion hyödylliseksi ja sopivaksi menetelmäksi paikkatieto-opetukseen, edellyttäen kuitenkin opettajalta riittävää osaamista ja ohjaamista, valmiita tehtäviä sekä sovelluksen helppokäyttöisyyttä. Digitaalisen tarinakarttakerronnan eduiksi todettiin oppijoiden tiedonhakutaitojen kehittyminen, oppijakeskeinen, aktiivinen osallistuminen sekä monimediainen sisällöntuotanto. Toisaalta teknologin käyttöön liittyviä vaikeuksia pidettiin suurimpana oppimista estävinä tekijöinä.

”Digitalisaatio ja teknologia mahdollistavat uusien, innovatiivisten opetusmenetelmien hyödyntämisen, mutta myös haasteet ja ongelmat on tarpeen tunnistaa. Tämän vuoksi teknologian käytön pedagogisia etuja ja haittoja on arvioitava kriittisesti”, toteaa Anunti.

Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää erityisesti lukiomaantieteen sekä maantieteen aineenopettajakoulutuksen geomediaopetuksessa.