Glukokortikoidireseptorit tulehduksellisissa ihosairauksissa. Paikallisen ja systeemisen kortisonihoidon vaikutus GRα:n ja GRβ:n ilmenemiseen

Kortikosteroideja, kansankielellä kortisonia, käytetään tulehduksellisten ihosairauksien hoidossa mm. paikallisesti voiteina ja suun kautta tabletteina. Suurin osa kortisonivalmisteilla hoidettavista potilaista reagoi hoitoon nopeasti, mutta osalla vaste on heikompi tai näkyy hitaasti. Osa potilaista saa kortisonihoidosta sivuvaikutuksia, erityisesti pitkäaikaishoidossa. Tällä hetkellä ei tunneta keinoja, joilla ennen hoidon aloitusta voitaisiin luotettavasti ennustaa potilaan vastetta kortisonihoitoon.

Kortisoni vaikuttaa elimistössä sitoutumalla reseptoriinsa, jota kutsutaan glukokortikoidireseptoriksi. Reseptorista tunnetaan useita alatyyppejä. Aiemman tutkimustiedon pohjalta on pidetty mahdollisena, että reseptorin alatyyppien suhteella tai määrällä olisi merkitystä kortisonihoidon vasteeseen. Väitöskirjassa on ollut tavoitteena selvittää, mitä reseptorin alatyyppejä ihosairauksia sairastavilla potilailla esiintyy. Lisäksi on tutkittu, miten kortisonihoito vaikuttaa reseptorityyppeihin atooppista ihottumaa, rakkuloivaa pemfigoidia ja psoriaasia sairastavilla potilailla. Väitöskirjassa on myös verrattu psoriaatikoiden voidehoitoa vahvalla kortisonivoiteella ja kalsipotriolin (D-vitamiinijohdos) ja kortisonivoiteen yhdistelmällä.

Väitöstutkimus on antanut uutta tietoa kortisonireseptorien esiintymisestä ihosairauksia sairastavilla potilailla. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että kortisonille löytyy reseptori atooppista ihottumaa, nummulaari-ihottumaa, neurodermatiittia, punajäkälää, rakkuloivaa pemfigoidia ja psoriaasia sairastavien potilaiden ihosta. Tämä vahvistaa käsitystä, että kortisonivalmisteet ovat edelleen tärkeä hoitomuoto kyseisissä ihosairauksissa. Tabletteina annettu kortisonihoito vaikuttaa reseptorialatyyppien määriin atooppista ihottumaa ja rakkuloivaa pemfigoidia sairastavilla potilailla, mutta potilaskohtaisia eroja on paljon. Tietyn reseptorialatyypin löytyminen tai sen määrän muutos ei yksinään riitä ennustamaan kortisonihoidon vastetta. Lisäksi voidaan todeta, että yhdistelmävoiteella on suotuisampi vaikutus psoriaasiin kuin pelkällä kortisonihoidolla. Yhdistelmähoitoa voidaan suositella ensilinjan hoidoksi psoriaatikoille. Lisää tutkimuksia kuitenkin tarvitaan, jotta kortisonihoidon vaikutuksen ennakointi onnistuisi jatkossa paremmin. Tämä mahdollistaisi todennäköisesti yksilöllisemmän lääkehoidon suunnittelun ja mahdollisesti tehottomien tai sivuvaikutuksia aiheuttavien lääkkeiden käytön välttämisen. Minna Kubin