Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, paino ja fyysinen aktiivisuus. Nuoret miehet ja ylipainoiset työikäiset
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Wegelius-sali, ODL Hyvinvointikeskus, Albertinkatu 16, Oulu.
Väitöksen aihe
Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, paino ja fyysinen aktiivisuus. Nuoret miehet ja ylipainoiset työikäiset
Väittelijä
Terveystieteiden maisteri Marjukka Nurkkala
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö
Oppiaine
Kansanterveystiede
Vastaväittäjä
Professori Anna Keski-Rahkonen, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori Raija Korpelainen, Oulun yliopisto; Oulun Diakonissalaitoksen säätiö sr
Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi piillä ylipainon taustalla
Terveystieteiden maisteri Marjukka Nurkkalan väitöskirjatutkimuksessa häiriintyneen syömiskäyttäytymisen oireita ilmeni joka kymmenennellä kutsuntaikäisellä miehellä, useammin ylipainoisilla. Nuorilla miehillä ja etenkin lihavuuden hoidossa syömishäiriöoireet voivat kuitenkin jäädä helposti tunnistamatta.
Tutkittavina oli lähes 2 500 vuosina 2010, 2011 ja 2013 Oulun alueen kutsuntoihin osallistunutta miestä. Tutkimuksen toisen aineiston muodosti 120 elintapaohjaukseen osallistunutta, merkittävästi lihavaa työikäistä miestä ja naista (painoindeksi yli 30). Työikäisten aineisto kerättiin ODL Liikuntaklinikalla vuosina 2004-2008. Molemmissa aineistoissa tutkittavat täyttivät kyselyn, minkä lisäksi heille tehtiin kehonkoostumuksen ja fyysisen kunnon mittauksia.
Kutsuntaikäisten aineistossa häiriintyneen syömiskäyttäytymisen oireita ilmeni joka kymmenennellä nuorella miehellä. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen oli yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen, runsaampaan istumiseen ja etenkin kehokeskeisiin liikkumismotiiveihin. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä häiriintyneen syömiskäyttäytymisen profiilia.
Pakonomaiseen laihtumisen haluun liittyvät oireet olivat yleisempiä ylipainoisilla miehillä. Ahmimista esiintyi painosta riippumatta.
Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen oli yleistä myös elintapaohjaukseen osallistuneilla työikäisillä, etenkin naisilla. Elintapaohjauksessa impulsiivinen syöminen ja tunnesyöminen näyttivät vähenevän niillä, jotka laihtuivat ja ylläpitivät vähintään viiden prosentin painonlaskun kolmen vuoden seurannassa. Syömisen tietoinen rajoittaminen lisääntyi elintapaohjauksen myötä, mutta se ei edistänyt kaikilla onnistunutta painonhallintaa.
Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä ilmenee sekä naisilla että miehillä iästä riippumatta. Naisilla häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä esiintyy yleisemmin tai se tunnistetaan herkemmin. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on yhteydessä psyykkiseen pahoinvointiin sekä altistaa painonnousulle ja vaikeuttaa laihtumista ja painonhallintaa.
Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvää häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä ei vielä tunnisteta tarpeeksi terveydenhuollossa ja erityisesti miesten syömiskäyttäytymisen ongelmien tunnistaminen on vähäistä. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistaminen ja sen korjaaminen voisi ennaltaehkäistä lihavuuden kehittymistä.
Väitöskirjan mukaan häiriintyneen syömiskäyttäytymisen huomioiminen on tärkeää ja korostuu etenkin lihavuuden hoidossa. Miesten syömishäiriöoireilun arvioimiseen tarvitaan myös uusia ja aiempaa kattavampia menetelmiä.
Väitöstilaisuuden etäyhteys (Teams)
Tutkittavina oli lähes 2 500 vuosina 2010, 2011 ja 2013 Oulun alueen kutsuntoihin osallistunutta miestä. Tutkimuksen toisen aineiston muodosti 120 elintapaohjaukseen osallistunutta, merkittävästi lihavaa työikäistä miestä ja naista (painoindeksi yli 30). Työikäisten aineisto kerättiin ODL Liikuntaklinikalla vuosina 2004-2008. Molemmissa aineistoissa tutkittavat täyttivät kyselyn, minkä lisäksi heille tehtiin kehonkoostumuksen ja fyysisen kunnon mittauksia.
Kutsuntaikäisten aineistossa häiriintyneen syömiskäyttäytymisen oireita ilmeni joka kymmenennellä nuorella miehellä. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen oli yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen, runsaampaan istumiseen ja etenkin kehokeskeisiin liikkumismotiiveihin. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä häiriintyneen syömiskäyttäytymisen profiilia.
Pakonomaiseen laihtumisen haluun liittyvät oireet olivat yleisempiä ylipainoisilla miehillä. Ahmimista esiintyi painosta riippumatta.
Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen oli yleistä myös elintapaohjaukseen osallistuneilla työikäisillä, etenkin naisilla. Elintapaohjauksessa impulsiivinen syöminen ja tunnesyöminen näyttivät vähenevän niillä, jotka laihtuivat ja ylläpitivät vähintään viiden prosentin painonlaskun kolmen vuoden seurannassa. Syömisen tietoinen rajoittaminen lisääntyi elintapaohjauksen myötä, mutta se ei edistänyt kaikilla onnistunutta painonhallintaa.
Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä ilmenee sekä naisilla että miehillä iästä riippumatta. Naisilla häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä esiintyy yleisemmin tai se tunnistetaan herkemmin. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on yhteydessä psyykkiseen pahoinvointiin sekä altistaa painonnousulle ja vaikeuttaa laihtumista ja painonhallintaa.
Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvää häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä ei vielä tunnisteta tarpeeksi terveydenhuollossa ja erityisesti miesten syömiskäyttäytymisen ongelmien tunnistaminen on vähäistä. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistaminen ja sen korjaaminen voisi ennaltaehkäistä lihavuuden kehittymistä.
Väitöskirjan mukaan häiriintyneen syömiskäyttäytymisen huomioiminen on tärkeää ja korostuu etenkin lihavuuden hoidossa. Miesten syömishäiriöoireilun arvioimiseen tarvitaan myös uusia ja aiempaa kattavampia menetelmiä.
Väitöstilaisuuden etäyhteys (Teams)
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024