Hengitysteiden hallinta suomalaisessa ensihoidossa

Ensihoidossa hengitysteiden hallinta on yksi vaativimmista toimenpiteistä. Hengitysteiden hallinnan indikaatiot rakentuvat tarkasta potilaan tutkimisesta, sekä kriittisen vamman tai sairauden epäilystä ja siihen liittyvästä päätöksenteosta. Hengitysteiden hallinta ensihoidossa voidaan toteuttaa käyttäen useita erilaisia välineitä tai tekniikoita.

Riittävän happeutumisen ja ventilaation mahdollistaa intubaatio, jota voidaan pitää standarditoimenpiteenä hengitysteiden hallinnassa. Viime vuosina on herännyt kriittisiä kysymyksiä intubaation suorittamisesta, kun toimenpiteen toteuttajana on vähäisen intubaatiokokemuksen omaava ei-anestesiologi.

Intubaatio suomalaisessa ensihoidossa on harvinainen toimenpide ja siksi usein haasteellinen, jos toimenpiteen suorittajana on muu kuin ensihoitolääkäri. Supraglottiset hengitystievälineet (SAD) ovat yleistyneet intubaation vaihtoehtona. Aikaisemmat tutkimukset ovat todenneet supraglottiset hengitystievälineet helppokäyttöisiksi.

Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia erilaisia hengitysteiden hallintamenetelmiä, kun toimenpiteen suorittaja on ensihoitaja tai pelastaja.

Hengitysteiden hallintavälineet, joita tässä väitöskirjassa käytettiin sydänpysähdys- ja matalan tajunnan omaaville potilaille, pystyttiin asettamaan kohtuullisella onnistumisprosentilla. Intubaation tulisi toteuttaa riittävän kokenut henkilö, jolla arvioidaan olevan riittävä tietotaito ja välineistö toimenpiteen turvalliseen suorittamiseen. Supraglottisia hengitystievälineitä voidaan käyttää hengitysteiden turvaamiseksi kokemattomampien toimenpiteen suorittajien toimesta ja vaihtoehtoisena menetelmänä kokeneempien toimenpiteen suorittajien toimesta.