Hermostoon vaikuttavat lääkkeet ja itsetuhoinen ajattelu ja käyttäytyminen. Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortti

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että psyykenlääkkeiden käyttö liittyy lisääntyneeseen itsetuhoisuuteen, mutta samalla myös vakavampiin mielialaoireisiin. Kuitenkin henkilöillä, joilla ei ole psykoosisairautta, suurten psykoosilääkeannosten käyttö liittyy lisääntyneeseen itsetuhoisuuteen huolimatta mielialaoireiden vakavuudesta. Samoin unettomuudesta kärsivillä henkilöillä masennuslääkkeiden käyttö liittyy itsetuhoisuuteen mielialaoireista huolimatta. Näitä henkilöitä tulisikin seurata erityisen tiiviisti psyykenlääkehoidon aikana.

Väitöstutkimuksessa tutkittiin psyykenlääkkeiden, lähinnä psykoosilääkkeiden, masennuslääkkeiden, unilääkkeiden ja epilepsialääkkeiden, yhteyttä itsetuhoisiin ajatuksiin, itsemurhayrityksiin ja itsemurhiin. Aihetta tutkittiin suuressa väestöaineistossa, Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa. Tutkimukseen kuului myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ole mielenterveyden häiriötä.

Itsemurha on yksi yleisimmistä kuolinsyistä. Suomessa kuolee joka vuosi noin 900 ihmistä itsemurhaan. Lähes kaikilla heillä on mielenterveyden häiriö. Psyykenlääkkeitä käytetään mielenterveyden häiriöiden hoitoon, mutta osalla lääkkeistä on huomattu olevan myös haitallisia, mahdollisesti itsetuhoisuutta lisääviä, vaikutuksia. Psyykenlääkkeiden ja itsetuhoisuuden välisen yhteyden tunteminen on tärkeää itsemurhien ehkäisyn kannalta.