Hermoverkkojen toiminta lepotilassa psykoosille alttiilla nuorilla aikuisilla
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Psykiatrian klinikka, luentosali 1, Peltolantie 17, rakennus PT1
Väitöksen aihe
Hermoverkkojen toiminta lepotilassa psykoosille alttiilla nuorilla aikuisilla
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Tuomas Jukuri
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, psykiatria
Oppiaine
Psykiatria
Vastaväittäjä
Professori Jarmo Hietala, Turun yliopisto
Kustos
Professori Juha Veijola, Oulun yliopisto
Perinnöllinen psykoosiriski heikentää oletushermoverkon toimintaa
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin oletushermoverkkoa (Default Mode Network), joka aktivoituu aivojen ollessa lepotilassa. Oletushermoverkko ulottuu monille aivoalueille. Sen toimintaa voidaan tutkia magneettikuvauslaitteessa silloin kun ihminen ei tee mitään. Oletushermoverkko liittyy useisiin toimintoihin mm. spontaaniin ajatteluun, sisäisten tunnetilojen havainnointiin ja yksilölliseen luovuuteen. Tutkimuksessa havaittiin oletushermoverkon toiminnan heikentyneen perinnöllisessä psykoosiriskissä olevilla nuorilla aikuisilla.
Skitsofreniaan ja muihin psykoottisiin häiriöihin sairastuneilla on havaittu poikkeavuuksia oletushermoverkossa. Toistaiseksi on ollut epäselvää, onko psykoosiin sairastuneiden henkilöiden sukulaisilla samankaltaisia poikkeavuuksia oletushermoverkossa. Tutkimuksessa verrattiin perinnöllisessä psykoosiriskissä olevien nuorten aikuisten oletushermoverkon toimintaa terveisiin verrokkeihin. Tutkittavat olivat 20–25 vuoden ikäisiä. Psykoosiriskiryhmään kuului 72 nuorta aikuista, joita verrattiin saman suuruiseen verrokkiryhmään.
Oletushermoverkon lisäksi väitöstutkimuksessa tarkasteltiin kahta muuta aivojen hermoverkkoa: toiminnan ohjauksesta vastaavaa hermoverkkoa ja pikkuaivoja. Myös niissä havaittiin eroja psykoosiriskissä olevien ja verrokkien välillä.
Tutkimus suoritettiin Oulun yliopiston psykiatrian ja radiologian oppiaineiden yhteistyönä. Psykiatrian oppiaineessa psykoosialttius on keskeinen tutkimuskohde. Radiologian oppiaineessa aivojen lepotilan kuvantaminen magneettilaitteella on ollut pitkään erittäin korkeatasoista.
Tutkimustulokset selkeyttävät aiempaa ristiriitaista kirjallisuutta tutkimusaiheesta. Tutkimuksessa havaitut aivoalueiden poikkeavuudet lepotilan toiminnassa voivat liittyä kohonneeseen psykoosin puhkeamisriskiin. Tutkimuslöydösten avulla voidaan todennäköisesti edesauttaa parempien kuvantamismenetelmien kehittämistä suurimmassa psykoosiriskissä olevien nuorten tunnistamiseen. Toistaiseksi ei ole pystytty kehittämään kliiniseen käytäntöön menetelmiä, joilla voitaisiin havaita riittävän ajoissa kaikkein suurimmassa psykoosiriskissä olevat nuoret.
Skitsofreniaan ja muihin psykoottisiin häiriöihin sairastuneilla on havaittu poikkeavuuksia oletushermoverkossa. Toistaiseksi on ollut epäselvää, onko psykoosiin sairastuneiden henkilöiden sukulaisilla samankaltaisia poikkeavuuksia oletushermoverkossa. Tutkimuksessa verrattiin perinnöllisessä psykoosiriskissä olevien nuorten aikuisten oletushermoverkon toimintaa terveisiin verrokkeihin. Tutkittavat olivat 20–25 vuoden ikäisiä. Psykoosiriskiryhmään kuului 72 nuorta aikuista, joita verrattiin saman suuruiseen verrokkiryhmään.
Oletushermoverkon lisäksi väitöstutkimuksessa tarkasteltiin kahta muuta aivojen hermoverkkoa: toiminnan ohjauksesta vastaavaa hermoverkkoa ja pikkuaivoja. Myös niissä havaittiin eroja psykoosiriskissä olevien ja verrokkien välillä.
Tutkimus suoritettiin Oulun yliopiston psykiatrian ja radiologian oppiaineiden yhteistyönä. Psykiatrian oppiaineessa psykoosialttius on keskeinen tutkimuskohde. Radiologian oppiaineessa aivojen lepotilan kuvantaminen magneettilaitteella on ollut pitkään erittäin korkeatasoista.
Tutkimustulokset selkeyttävät aiempaa ristiriitaista kirjallisuutta tutkimusaiheesta. Tutkimuksessa havaitut aivoalueiden poikkeavuudet lepotilan toiminnassa voivat liittyä kohonneeseen psykoosin puhkeamisriskiin. Tutkimuslöydösten avulla voidaan todennäköisesti edesauttaa parempien kuvantamismenetelmien kehittämistä suurimmassa psykoosiriskissä olevien nuorten tunnistamiseen. Toistaiseksi ei ole pystytty kehittämään kliiniseen käytäntöön menetelmiä, joilla voitaisiin havaita riittävän ajoissa kaikkein suurimmassa psykoosiriskissä olevat nuoret.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024