Hierarkioita, väestökontrollia, sotaa: Käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteellinen debatti territoriaalisesta aggressiosta (1965–75)

1960-luvulla ihmisen aggressio ja väkivaltaisuus nousivat poikkeuksellisen voimakkaan tieteellisen mielenkiinnon kohteiksi erityisesti Yhdysvalloissa, missä väkivaltarikollisuus oli kasvussa ja kaupunkimellakat levisivät. Vanhojen aggressioteorioiden haastajiksi nousivat etologiseen eläintutkimukseen pohjautuvat aggressioselitykset. Väitöskirja tarkastelee eläinten reviirikäyttäytymiseen pohjaavaa territoriaalisen aggression ideaa, sen leviämistä muille tieteenaloille sekä siitä käytyä kiivasta monitieteistä väittelyä.

Territoriaalisen aggression ideaa käytettiin selittämään hyvin monenlaisia yhteiskunnallisia, kansainvälispoliittisia tai vaikkapa terveydellisiä ilmiöitä demokratiasta sotiin ja sukupuolten välisestä epätasa-arvosta skitsofreniaan. Väitöskirja erottaa siihen liittyneessä monitieteisessä tutkimuksessa ja väittelyssä kuitenkin kolme erityisen keskeistä teemaa: yhteiskunnalliset hierarkiat, väestönkasvupaineet sekä ihmisen väitetyn biologisen julmuuden ja sodat.

Territoriaalisen aggression idean saama laaja huomio ja suosio suuren yleisön keskuudessa saivat monen tieteenalan edustajat osallistumaan väittelyyn. Eläintutkimuksen lisäksi aihetta käsiteltiin erityisen paljon antropologiassa ja ympäristöpsykologiassa, mutta myös esimerkiksi politiikantutkimuksessa, psykiatriassa ja sosiologiassa. Tieteenalojen välisistä eroista huolimatta väitöskirja esittää, että ilmiötä tulee tarkastella myös kokonaisuutena.

Väittelyssä ihmisen aggression territoriaalisesta perustasta korostuivat osapuolten erilaiset näkemykset ihmisluonnosta. Tieteellisten argumenttien lisäksi debatissa esitettiin paljon poliittisia ja moraalisia kannanottoja ja syytöksiä. Väitöskirja osoittaa, että debatin vastakkaisia osapuolia kuitenkin yhdisti ajankohtainen huoli ihmisen ja ympäristön tilasta sekä siitä kummunnut kritiikki modernia yhteiskuntaa kohtaan. Halu torjua erilaisia kauhuskenaarioita oli keskeinen syy aiheen suosioon.

Tutkimus osoittaa, että territoriaalista aggressiota käsitelleessä debatissa ja tutkimuksessa tieto välittyi tieteenalalta toiselle huomattavan usein sensaatiohakuisten populaariteosten kautta. Tämä aiheutti väärinymmärryksiä ja kärjisti keskustelua.

Tutkimus nostaa esiin kriittisen kysymyksen popularisointien ja laajemmin median roolista tärkeiden tutkimusongelmien tunnistamisessa sekä tieteenalarajat ylittävän tiedon välittämisessä. Lisäksi väitöskirja herättää pohtimaan, missä määrin territoriaalisen aggression idea heijastelee pitkäkestoisia uskomuksia, jotka edelleen vaikuttavat käsityksiin ihmisen esihistoriasta, käyttäytymisestä tai maailmanpolitiikan toimintamekanismeista, vaikka ajatus ihmisen aggression territoriaalisesta luonteesta on pitkälti hylätty eri tieteenaloilla.