Hybridikoulutusintervention kehittäminen terveystieteiden geneerisen osaamisen varmistamiseksi
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Leena Palotie- sali 101A (Aapistie 5 A)
Väitöksen aihe
Hybridikoulutusintervention kehittäminen terveystieteiden geneerisen osaamisen varmistamiseksi
Väittelijä
Terveystieteiden maisteri Sari Pramila-Savukoski
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikkö
Oppiaine
Hoitotiede
Vastaväittäjä
dosentti Jaana-Maija Koivisto, Helsingin yliopisto
Kustos
professori Kristina Mikkonen, Oulun yliopisto
Yhtäaikaista etä- ja lähiopetusta yhdistävä hybridimuoto -vaikuttavuutta terveystieteiden opetukseen?
Terveystieteiden kandidaatti- ja maisterikoulutus tuottaa asiantuntijoita sosiaali- ja terveysalan kehittämiseen. Asiantuntijat tarvitsevat muun muassa vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista, näyttöön perustuvan toiminnan osaamista sekä johtamisosaamista. Terveystieteillä tarkoitetaan tutkinto-ohjelmia, jotka sisältävät mm. hoitotieteen, terveyshallintotieteen, terveyskasvatuksen, kansanterveystieteen ja gerontologian opintoja. Maisteritutkinnossa voi suuntautua mm. johtamiseen ja opettamiseen. Hybridiopetus, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan yhtäaikaista etä- ja lähiopetusta, on integroitu osaksi terveystieteiden opetusta. Sen vaikuttavuudesta ei ole kuitenkaan yhdenmukaista tietoa.
TtM Sari Pramila- Savukosken väitöskirjan tavoitteena oli kehittää hybridikoulutusinterventio integroimalla neljän osajulkaisun tuloksista muodostettu hybridikoulutusmalli osaksi intervention kehittämistä, jotta vaikuttavuutta voidaan tutkia.
Osaaminen kehittyy vuorovaikutuksessa. Havainnointitutkimuksella kuvattiin terveystieteiden opiskelijoiden (n=17) osaamista ja vuorovaikutusta yhteisöllisessä oppimisessa hybridiopetuksessa. Laadullisella haastattelututkimuksella kuvattiin terveystieteiden opiskelijoiden (n=15) kokemuksia terveystieteiden osaamisen kehittymisestä, digitaalisesta oppimisesta ja digitaalisen oppimisen yhteydestä osaamisen kehittymiseen. Laadullisella tutkimuksella kuvattiin myös alan opettajien (n=21) kokemuksia hybridiopetuksesta. Neljännessä osajulkaisussa kehitettiin sekä psykometrisesti testattiin terveystieteiden geneerisen osaamisen itsearviointimittari opiskelijoilta kerätyllä poikkileikkausaineistolla (n=276). Tutkimustuloksena väitöskirjassa kuvataan hybridikoulutusmalli ja intervention kehittämisen suunnitelma.
Hybridikoulutusmalli sisälsi globaalit ja digitaaliset muutokset koulutuksessa, laadukkaan hybridiopetusympäristön, terveystieteiden osaamisen kehittymisen hybridikoulutuksessa sekä terveystieteiden geneerisen osaamisen. Hybridioppiminen tuo joustavuutta ja monipuolistaa oppimista. Osaamista voidaan kehittää osallistamalla opiskelija aktiivisesti oppimiseen. Opettajilla on oltava laajaa osaamista, jotta he voivat tukea opiskelijoiden hybridioppimista. Vuorovaikutuksen osalta tehtäviin liittyvä arviointi ja suunnittelu sekä tunteiden ilmaisut ovat merkityksellisiä osaamisen kehittämiselle.
Terveystieteiden geneerisen osaamisen mittari sisälsi johtamis-, hallinto- ja talousosaamisen, ihmislähtöisen ohjausosaamisen, terveydenedistämisosaamisen, näyttöön perustuvan toiminnan osaamisen, digitaalisen osaamisen, työhyvinvointi- ja itseohjautuvuusosaamisen, yhteistyö- ja ongelmanratkaisuosaamisen sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisosaamisen.
Väitöskirjan tuloksia voidaan soveltaa laajasti korkeakoulutuksessa, ja ne mahdollistavat hybridiopetuksen vaikuttavuuden tutkimisen. Hybridikoulutusmalliin voidaan integroida virtuaalisimulaatiota sekä erilaisia tekoälyratkaisuja oppimisen tukemiseksi. Sitä voidaan hyödyntää joustavan ja jatkuvan osaamisen kehittämisen ja johtamisen rakenteena hyvinvointialueilla.
TtM Sari Pramila- Savukosken väitöskirjan tavoitteena oli kehittää hybridikoulutusinterventio integroimalla neljän osajulkaisun tuloksista muodostettu hybridikoulutusmalli osaksi intervention kehittämistä, jotta vaikuttavuutta voidaan tutkia.
Osaaminen kehittyy vuorovaikutuksessa. Havainnointitutkimuksella kuvattiin terveystieteiden opiskelijoiden (n=17) osaamista ja vuorovaikutusta yhteisöllisessä oppimisessa hybridiopetuksessa. Laadullisella haastattelututkimuksella kuvattiin terveystieteiden opiskelijoiden (n=15) kokemuksia terveystieteiden osaamisen kehittymisestä, digitaalisesta oppimisesta ja digitaalisen oppimisen yhteydestä osaamisen kehittymiseen. Laadullisella tutkimuksella kuvattiin myös alan opettajien (n=21) kokemuksia hybridiopetuksesta. Neljännessä osajulkaisussa kehitettiin sekä psykometrisesti testattiin terveystieteiden geneerisen osaamisen itsearviointimittari opiskelijoilta kerätyllä poikkileikkausaineistolla (n=276). Tutkimustuloksena väitöskirjassa kuvataan hybridikoulutusmalli ja intervention kehittämisen suunnitelma.
Hybridikoulutusmalli sisälsi globaalit ja digitaaliset muutokset koulutuksessa, laadukkaan hybridiopetusympäristön, terveystieteiden osaamisen kehittymisen hybridikoulutuksessa sekä terveystieteiden geneerisen osaamisen. Hybridioppiminen tuo joustavuutta ja monipuolistaa oppimista. Osaamista voidaan kehittää osallistamalla opiskelija aktiivisesti oppimiseen. Opettajilla on oltava laajaa osaamista, jotta he voivat tukea opiskelijoiden hybridioppimista. Vuorovaikutuksen osalta tehtäviin liittyvä arviointi ja suunnittelu sekä tunteiden ilmaisut ovat merkityksellisiä osaamisen kehittämiselle.
Terveystieteiden geneerisen osaamisen mittari sisälsi johtamis-, hallinto- ja talousosaamisen, ihmislähtöisen ohjausosaamisen, terveydenedistämisosaamisen, näyttöön perustuvan toiminnan osaamisen, digitaalisen osaamisen, työhyvinvointi- ja itseohjautuvuusosaamisen, yhteistyö- ja ongelmanratkaisuosaamisen sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisosaamisen.
Väitöskirjan tuloksia voidaan soveltaa laajasti korkeakoulutuksessa, ja ne mahdollistavat hybridiopetuksen vaikuttavuuden tutkimisen. Hybridikoulutusmalliin voidaan integroida virtuaalisimulaatiota sekä erilaisia tekoälyratkaisuja oppimisen tukemiseksi. Sitä voidaan hyödyntää joustavan ja jatkuvan osaamisen kehittämisen ja johtamisen rakenteena hyvinvointialueilla.
Viimeksi päivitetty: 4.3.2024