Ihmisen delta-opioidireseptorin polymorfisten varianttien glykosylaatio ja dimerisaatio

Opioidit ovat kliinisesti merkittävä ryhmä yhdisteitä, joita käytetään laajasti kivunlievityksessä. Opioidien vaikutus perustuu niiden sitoutumiseen opioidireseptoreihin, jotka aktivoituessaan keskushermostossa säätelevät kivun tuntemusta sekä mielialoja, kuten euforiaa ja stressiä.

Opioidien käytöstä aiheutuvat haittavaikutukset ja opioidien väärinkäyttö ovat johtaneet suureen yhteiskunnalliseen ongelmaan, minkä vuoksi opioidireseptorien toimintaa ja säätelyä tutkitaan laajasti. Väitöskirjassa tutkittiin delta-opioidireseptorin biosynteesireitin vaiheita, jotka säätelevät reseptorin toimintaa. Tarkemman tarkastelun kohteena olivat soluissa tapahtuva reseptorin sokerointimuokkaus ja reseptorin eri geenimuotojen väliset interaktiot.

Tutkimuksessa osoitettiin, että delta-opioidireseptorin sokerointi soluissa mahdollistaa tehokkaan laadunvalvonnan reseptorin biosynteesin aikana, mikä johtaa toimivaan reseptoriin solun pinnalla. Toisenlaiset sokeriosat puolestaan stabiloivat solun pinnalla olevia reseptoreita ja siten tehostavat niiden toimintaa. Reseptoriin kiinnittyvät sokeriosat ovat välttämättömiä etenkin reseptorin Cys27-muodolle, jota esiintyy joka neljännellä eurooppalaisella. Tämän muodon merkitys nousi esiin myös reseptorin eri geenimuotojen välisessä interaktioissa; Reseptorin Cys27-muoto heikentää toimintakykyisen yleisen Phe27-muodon kuljetusta biosynteesireitillä. Tällä voi olla vaikutusta esimerkiksi lääkevasteissa henkilöillä, jotka kantavat molempia muotoja.

Väitöskirjan tutkimus luo uutta tietoa opioidireseptorien solutason säätelymekanismeista, joita ymmärtämällä voidaan kehittää parempia opioideja hyödyntäviä lääkehoitoja.