Ihotaudit ja niiden yhteys yleissairauksiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:ssa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 8.
Väitöksen aihe
Ihotaudit ja niiden yhteys yleissairauksiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:ssa
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Suvi-Päivikki Sinikumpu
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Ihotaudit ja allergologia
Oppiaine
Ihotaudit ja allergologia
Vastaväittäjä
dosentti Leena Koulu, Turun yliopistollinen sairaala, Ihotautien klinikka
Kustos
professori Kaisa Tasanen-Määttä, Oulun yliopistollinen sairaala, Ihotautien klinikka
Yli puolella keski-ikäisistä hoitoa vaativa ihosairaus
Ihosairaudet ovat luultua yleisempiä suomalaisilla keski-ikäisillä. Lääketieteen lisensiaatti Suvi-Päivikki Sinikummun väitöstutkimuksessa peräti 60 %:lta tutkittavista löydettiin hoitoa vaativa ihosairaus.
Ihotautien merkitys väestötasolla on suuri, sillä ne ovat usein pitkäaikaisia ja vaikuttavat kokonaisvaltaisesti henkilön elämänlaatuun, sosiaaliseen elämään ja työkykyyn. Monet yleissairaudet näkyvät iholla jo ennen taudin puhkeamista, ja iho-oireet voivat olla varhaisia merkkejä piilevästä sairaudesta.
Väitöstutkimuksessa löydetyistä ihotaudeista yleisimpiä olivat ihon sieni-infektiot, talirauhastaudit ja ekseemat. Myös yksittäisiä ihosyöpätapauksia todettiin. Hoidon tarve oli suurempaa miehillä ja matalammissa sosiaaliluokissa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin tarkemmin ihon pigmenttiluomien määrää, sillä runsasluomisuus on Suomessa eniten yleistyvän syövän, ihomelanooman, merkittävin riskitekijä. Runsasluomisuutta eli yli 50 pigmenttiluomea esiintyi 12 %:lla tutkittavista. Riski runsasluomisuuteen oli suurempi miehillä, korkeasti koulutetuilla sekä heillä, joilla ihotyyppi oli herkästi palava ja huonosti ruskettuva. Valistusta melanooman riskitekijöistä tulisi kohdistaa erityisesti näihin riskiryhmiin.
Rikkonaiset varvasvälit yhteydessä diabetekseen
Suomessa arvioidaan olevan noin 150 000 henkilöä, jotka sairastavat tietämättään tyypin 2 diabetesta. Uusia keinoja tarvitaan tämän huolestuttavan suuren joukon löytämiseksi, hoidon aloittamiseksi ja diabeteksen komplikaatioiden ehkäisemiseksi.
Tutkimuksessa todettiin, että poikkeavat varvasvälimuutokset, kuten rikkeymät, hilseily tai punoitus, ovat yhteydessä aiemmin diagnosoimattomaan diabetekseen. ”Rikkonaisten varvasvälien havaitseminen voi olla helppo, halpa ja nopea lisäapu uusien diabeetikkojen tunnistamisessa”, Sinikumpu toteaa.
Ihotautien yhteys matala-asteiseen tulehdukseen on tähän mennessä tunnettu huonosti. Tutkimuksessa havaittiin monen ihotaudin, kuten atooppisen ihottuman ja ruusufinnin, olevan yhteydessä elimistön lievään tulehdustilaan. Löydös on mielenkiintoinen, sillä matala-asteista tulehdusta on esitetty yhdeksi yhdistäväksi tekijäksi eräiden ihosairauksien ja sydän- ja verenkiertosairauksien välillä.
Ihotautien esiintyvyyttä tutkittiin väitöstutkimuksessa osana ainutlaatuista Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -hanketta. Tutkimusjoukkoon kuuluivat kaikki ne Oulun ja Lapin läänin lapset, joiden laskettu aika oli vuonna 1966 (12 058 hlö). Tutkimusjoukon saavuttaessa keski-iän, kaikki Oulussa ja sen lähikunnissa asuvat kutsuttiin laajaan 46-vuotistarkastukseen. Tutkittaville (1 932 hlö) suoritettiin monien muiden kliinisten tutkimusten ohella ihotautilääkärin tekemä koko ihon tarkastus, johon yllä esitetyt tutkimustulokset perustuvat.
Ihotautien merkitys väestötasolla on suuri, sillä ne ovat usein pitkäaikaisia ja vaikuttavat kokonaisvaltaisesti henkilön elämänlaatuun, sosiaaliseen elämään ja työkykyyn. Monet yleissairaudet näkyvät iholla jo ennen taudin puhkeamista, ja iho-oireet voivat olla varhaisia merkkejä piilevästä sairaudesta.
Väitöstutkimuksessa löydetyistä ihotaudeista yleisimpiä olivat ihon sieni-infektiot, talirauhastaudit ja ekseemat. Myös yksittäisiä ihosyöpätapauksia todettiin. Hoidon tarve oli suurempaa miehillä ja matalammissa sosiaaliluokissa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin tarkemmin ihon pigmenttiluomien määrää, sillä runsasluomisuus on Suomessa eniten yleistyvän syövän, ihomelanooman, merkittävin riskitekijä. Runsasluomisuutta eli yli 50 pigmenttiluomea esiintyi 12 %:lla tutkittavista. Riski runsasluomisuuteen oli suurempi miehillä, korkeasti koulutetuilla sekä heillä, joilla ihotyyppi oli herkästi palava ja huonosti ruskettuva. Valistusta melanooman riskitekijöistä tulisi kohdistaa erityisesti näihin riskiryhmiin.
Rikkonaiset varvasvälit yhteydessä diabetekseen
Suomessa arvioidaan olevan noin 150 000 henkilöä, jotka sairastavat tietämättään tyypin 2 diabetesta. Uusia keinoja tarvitaan tämän huolestuttavan suuren joukon löytämiseksi, hoidon aloittamiseksi ja diabeteksen komplikaatioiden ehkäisemiseksi.
Tutkimuksessa todettiin, että poikkeavat varvasvälimuutokset, kuten rikkeymät, hilseily tai punoitus, ovat yhteydessä aiemmin diagnosoimattomaan diabetekseen. ”Rikkonaisten varvasvälien havaitseminen voi olla helppo, halpa ja nopea lisäapu uusien diabeetikkojen tunnistamisessa”, Sinikumpu toteaa.
Ihotautien yhteys matala-asteiseen tulehdukseen on tähän mennessä tunnettu huonosti. Tutkimuksessa havaittiin monen ihotaudin, kuten atooppisen ihottuman ja ruusufinnin, olevan yhteydessä elimistön lievään tulehdustilaan. Löydös on mielenkiintoinen, sillä matala-asteista tulehdusta on esitetty yhdeksi yhdistäväksi tekijäksi eräiden ihosairauksien ja sydän- ja verenkiertosairauksien välillä.
Ihotautien esiintyvyyttä tutkittiin väitöstutkimuksessa osana ainutlaatuista Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -hanketta. Tutkimusjoukkoon kuuluivat kaikki ne Oulun ja Lapin läänin lapset, joiden laskettu aika oli vuonna 1966 (12 058 hlö). Tutkimusjoukon saavuttaessa keski-iän, kaikki Oulussa ja sen lähikunnissa asuvat kutsuttiin laajaan 46-vuotistarkastukseen. Tutkittaville (1 932 hlö) suoritettiin monien muiden kliinisten tutkimusten ohella ihotautilääkärin tekemä koko ihon tarkastus, johon yllä esitetyt tutkimustulokset perustuvat.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024