Ilmansaasteille altistumisen ja kylmän sään vaikutukset astman sekä hengitystieinfektioiden riskiin lapsilla ja nuorilla aikuisilla

Laajasta tutkimuksesta huolimatta astman ja hengitystieinfektioiden välinen suhde on edelleen epäselvä. Tieteellinen näyttö ympäristöaltistuksen vaikutuksista hengityselinten terveyteen on lisääntynyt, mutta tulokset ovat edelleen epäselviä ja puuttuvia (esimerkiksi kylmien lämpötilojen vaikutus astman puhkeamiseen).
Väitöskirjan ensimmäisessä tutkimuksessa havaittiin, että astmaa sairastavilla henkilöillä oli suurempi riski saada hengitystieinfektioita, kuten nuhakuume, keuhkoputkentulehdus ja keuhkokuume, koko lapsuuden ja nuoren aikuisiän aikana verrattuna niihin, joilla ei ollut astmaa. Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että kylmä talvilämpötila ennusti riskiä sairastua astmaan. Tämä yhteys havaittiin molemmilla sukupuolilla ja kaikissa ikäryhmissä. Kolmannessa tutkimuksessa osoitettiin, että altistuminen ilmansaasteille ensimmäisen elinvuoden aikana lisäsi alahengitystieinfektioiden esiintymistä kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Raskaudenaikaisen ilmansaasteille altistumisen ja alahengitystieinfektioiden esiintymisen välillä ei kuitenkaan havaittu yhteyttä.
Väitöskirjatutkimuksen aineistona oli pitkittäinen väestöpohjainen Espoon kohorttitutkimus (N=2568). Tiedot astmasta ja hengitystieinfektioista kerättiin kyselyistä tutkimuksen alussa sekä 6 ja 20 vuoden seurannassa, ja kansallisista terveysrekistereistä. Tiedot ilmansaasteille altistumisesta ja lämpötiloista saatiin Ilmatieteen laitokselta.
Tulokset osoittavat, että on tärkeää ottaa huomioon ympäristötekijöiden, astman ja hengitystieinfektioiden monimutkainen vuorovaikutus, kun kehitetään suunnitelmia näiden tekijöiden yhteiskunnalle aiheuttaman tautitaakan vähentämiseksi.