Implanttikiinnitteinen peittoproteesihoito hampaattoman leuan hoidossa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Kontinkangas, Leena Palotie -sali (101A)
Väitöksen aihe
Implanttikiinnitteinen peittoproteesihoito hampaattoman leuan hoidossa
Väittelijä
Hammaslääketieteen lisensiaatti, hammasprotetiikan ja purentafysiologian erikoishammaslääkäri Ritva Kuoppala
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, suunterveyden tutkimusyksikkö, hammasproteesioppi ja kliininen purentafysiologia
Oppiaine
Hammasprotetiikka, implantologia
Vastaväittäjä
Professori Timo Närhi, Turun yliopisto
Kustos
Professori Aune Raustia, Oulun yliopisto
Hampaattoman leuan implanttikiinnitteiset proteesit menestyvät hyvin
Hampaattoman leuan hoito implantteihin eli keinojuuriin kiinnitetyllä proteesilla ns. peittoproteesilla on yleistynyt viime vuosikymmenten aikana. Oulun yliopistollisessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa todetaan, että hoitotulokset ovat hyvät myös iäkkäillä potilailla sekä potilailla, joilla luupuutos oli kaikkein vaikein.
Kokoproteesin pysyvyys ja potilaan sopeutuminen proteesiin vaihtelevat huomattavasti. Hampaattoman luuharjanteen surkastumisessa on eroja ja osalle potilaista implanttikiinnitteinen peittoproteesi on välttämätön riittävän proteesin pysymisen mahdollistamiseksi. Hyvin pitkälle edenneissä tapauksissa voi leukaluun lisääminen luusiirteillä olla tarpeellista.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Oulun yliopistollisessa sairaalassa tehtyjen implanttikiinnitteisten peittoproteesihoitojen menestymistä ja arvioida myös hoidon vaikutusta suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun ja potilastyytyväisyyteen.
Yleisin todettu ongelma peittoproteesin käytössä oli kiinnitysmekanismin löystyminen. Pienet proteesirakenteiden rikkoutumiset tai lievät limakalvon tulehdusreaktiot implanttien ympärillä eivät yleensä haitanneet proteesin käyttöä. Peittoproteesia tukevien implanttien määrällä tai kiinnitystyypillä ei todettu olevan suurta vaikutusta potilastyytyväisyyteen.
Kaikkein tyytyväisimpiä vaikuttivat olevan iäkkäät potilaat, joille oli tehty alaleuan peittoproteesi. Tutkimus osoittaa, että implanttikiinnitteinen peittoproteesihoito on menestyksellistä myös pitkällä aikavälillä.
Kokoproteesin pysyvyys ja potilaan sopeutuminen proteesiin vaihtelevat huomattavasti. Hampaattoman luuharjanteen surkastumisessa on eroja ja osalle potilaista implanttikiinnitteinen peittoproteesi on välttämätön riittävän proteesin pysymisen mahdollistamiseksi. Hyvin pitkälle edenneissä tapauksissa voi leukaluun lisääminen luusiirteillä olla tarpeellista.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Oulun yliopistollisessa sairaalassa tehtyjen implanttikiinnitteisten peittoproteesihoitojen menestymistä ja arvioida myös hoidon vaikutusta suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun ja potilastyytyväisyyteen.
Yleisin todettu ongelma peittoproteesin käytössä oli kiinnitysmekanismin löystyminen. Pienet proteesirakenteiden rikkoutumiset tai lievät limakalvon tulehdusreaktiot implanttien ympärillä eivät yleensä haitanneet proteesin käyttöä. Peittoproteesia tukevien implanttien määrällä tai kiinnitystyypillä ei todettu olevan suurta vaikutusta potilastyytyväisyyteen.
Kaikkein tyytyväisimpiä vaikuttivat olevan iäkkäät potilaat, joille oli tehty alaleuan peittoproteesi. Tutkimus osoittaa, että implanttikiinnitteinen peittoproteesihoito on menestyksellistä myös pitkällä aikavälillä.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024