Innovaatiotoiminnan johtaminen julkisessa yliopistollisessa sairaalassa: ominaispiirteet, vaatimukset ja vaikuttavat tekijät

Terveydenhuoltomme kohtaa yhä vaikeampia haasteita, joihin on kyettävä vastaamaan innovatiivisilla ratkaisuilla. Julkiset yliopistolliset sairaalat ovat yhteiskunnallisesti keskeisiä toimijoita, jotka omaavat merkittävää potentiaalia tuottaa koko yhteiskuntaamme vaikuttavia innovaatioita. Kuitenkin niiden erityispiirteet, kuten kompleksisuus sekä perinteiset toimintatavat estävät innovaatioiden syntyä. Innovaatiotoiminnan johtaminen julkisessa yliopistollisessa sairaalassa edellyttääkin taitavaa ja sopeutuvaa johtamista sekä kulttuurin ja käytäntöjen rohkeaa uudistamista toiminnan oikeutuksen, yhdenvertaisuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseksi, osoittaa terveystieteiden maisteri Pauliina Hyrkkään väitöstutkimus. Tutkimus korostaa, että onnistuakseen toimintaa johtavan on huomioitava näiden sairaaloiden erityispiirteet sekä mukautettava johtaminen innovaatiotoimintaan osallistuvien lukuisten sidosryhmien tarpeisiin.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla innovaatiotoiminnan johtamista yhdessä julkisessa yliopistollisessa sairaalassa, keskittyen sen ominaispiirteisiin, vaatimuksiin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa sekä teoreettisiin että käytännön tarpeisiin sekä ehdottaa soveltuvaa innovaatiotoiminnan johtamisen lähestymistapaa. Tutkimus vastaa aiemmassa tutkimuksessa ja käytännön toiminnassa todettuihin tarpeisiin tuottaa uutta tietoa innovaatiotoiminnan vauhdittamiseksi ja siinä koettujen haasteiden ratkaisemiseksi terveydenhuollossa. Nämä tarpeet on tunnustettu myös maamme hallitusohjelmassa, tavoitteena tukea toimialaa vastaamaan aiempaa paremmin jatkuvaan ja nopeatempoiseen muutokseen sekä edistää kasvua uusien innovaatioiden kautta.

Tutkimuksessa nousee esiin, että julkisessa yliopistollisessa sairaalassa innovaatiotoiminnassa kohdataan merkittäviä haasteita, kuten perinteisten toimintatapojen aiheuttamaa jäykkyyttä ja puutteita mahdollisuuksissa yhdenvertaiseen osallistumiseen. Nämä tekijät usein hidastavat tai jopa estävät innovaatioiden syntyä. Näiden esteiden poistaminen on tärkeää toiminnassa onnistumiseksi. Vaikka henkilöstö on innokas osallistumaan, osallistumisen mahdollistamiseksi tarvitaan tukea sekä terveydenhuollon ydinosaamista täydentävää kyvykkyyttä toiminnan toteuttamiseen ja johtamiseen. Tutkimuksen tulokset korostavat erityisen osaamisen ja johdon vahvan sitoutumisen merkitystä innovaatiotoiminnan onnistumiseksi sekä osoittavat, että yhtenäiset käytännöt, riittävä valtuutus, tukeva organisaatiokulttuuri ja innovaatiotoiminnan johtamisosaaminen ovat keskeisiä toimintaa mahdollistavia tekijöitä. Innovaatiotoiminnan johtaminen vaatii sairaalan toimintojen vahvempaa integraatiota, päätöksenteon läpinäkyvää perustelua sekä osallistumismahdollisuuksien, asiantuntemuksen ja toiminnan jatkuvan kehittämisen varmistamista.

Hyrkäs ehdottaa tutkimukseensa perustuen, että innovaatiotoiminnan johtamista toteutettaisiin ketterästi mukautuvana sekä tarve- ja tietoperustaisuuden varmistavana. Tällainen, tiedon louhintaa, tuottamista ja hyödyntämistä tiiviissä sidosryhmäyhteistyössä hyödyntävä mukautuva johtamistapa sopii Hyrkkään mukaan luontevasti yliopistolliseen sairaalaan, jossa tutkimus ja näyttöön perustuvuus sekä vaikuttavuuden osoittaminen ovat keskeisiä elementtejä organisaation perustoiminnassa.

Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2017–2021 toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä innovaatiotoiminnan johtamisesta julkisessa yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimus toteutettiin tapaus- ja toimintatutkimuksena ja se keskittyi erityisesti innovaatiotoiminnan johtamisen ominaisuuksiin, vaatimuksiin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Tutkimuksen ensisijaisena aineistona käytettiin sairaalan henkilöstön ja yritysten edustajien puolistrukturoituja haastatteluja. Tätä aineistoa täydennettiin sairaalan innovaatiotoiminnasta kertyneillä dokumenteilla, kuten palautekyselyillä, haastattelumuistiinpanoilla ja kokousmuistioilla. Aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.