Integroitu laadunarviointi korkeakoulutuksessa

Väitöskirjatyön tulosten mukaan korkeakoulun eri laadunarviointien strateginen suunnittelu korkeakoulutasolta lähtien voisi edistää arviointitulosten hyödyntämistä ja toiminnan jatkuvaa kehittämistä. Korkeakoulujen rooli tuottavan talouden olennaisena osana on korostunut uudella vuosituhannella. Tästä on seurannut jatkuva tarve osoittaa vaatimustenmukaisuutta ja erinomaisuutta eri sidosryhmille, minkä seurauksena on kehitetty suuri määrä erilaisia sisäisiä ja ulkoisia arviointiprosesseja.

Arvioinnit voivat liittyä opetukseen, tutkimukseen, yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen tai useampaan näistä korkeakoulun kolmesta tehtävästä. Lisäksi ne voivat olla ulkoisten toimijoiden tekemiä, korkeakoulun sisäisiä tai yksittäisen laitoksen tai yksikön toiminnan itsearviointeja. Näiden arviointiprosessien yhdistäminen toiminnan jatkuvaan kehittämiseen on kuitenkin usein osoittautunut haastavaksi johtuen mm. korkeakoulun organisatorisesta monimutkaisuudesta. Väitöskirjassa ehdotettu kokonaisvaltainen näkökulma arviointiin ja arviointikriteereihin voisi ehkäistä osaoptimointia ja varmistaa, että seikat kuten sidosryhmien osallistuminen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus huomioidaan arvioinneissa.

Integroitu näkökulma laadunarviointiin tukisi osaltaan korkeakoulun johtamisjärjestelmän yhtenäisyyttä ja edistäisi yhteisiin tavoitteisiin pyrkimistä. Erinomaisuuden yleistynyttä käsitettä voidaan pitää yhdistävänä tekijänä integraation toteutuksessa, ja siihen perustuvaa laatupalkintomallia käytettiin työssä esimerkkinä kokonaisvaltaisesta arviointimallista. Väitöskirja tarjoaa käytännön työkaluja laadunarviointitoiminnan organisointiin ja kehittämiseen korkeakoulutuksessa.