Intiantiikerin (Panthera tigris tigris) luonnonsuojelugenetiikka
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, Arina-sali (TA105)
Väitöksen aihe
Intiantiikerin (Panthera tigris tigris) luonnonsuojelugenetiikka
Väittelijä
Master of Science Sujeet Kumar Singh
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Ekologia ja genetiikka
Oppiaine
Genetiikka
Vastaväittäjä
Professori Pekka Pamilo, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori Jouni Aspi, Oulun yliopisto
Intiantiikerin (Panthera tigris tigris) luonnonsuojelugenetiikka
Tiikeri on nykyisin uhanalainen laji elinympäristön supistumisen ja pilkkoutumisen vuoksi. Lajin tärkein esiintymisalue on Intian niemimaalla, jossa sitä esiintyy useilla pienillä suojelualueilla. Kaksi tärkeää tiikerin esiintymisaluetta ovat Terain kaaren alue Luoteis-Intiassa sekä Sundarbansin mangrovealue Bangladeshin rajalla. Näiden alueiden tiikereistä ei ole ollut olemassa geneettistä perustietoutta, jota tarvitaan kun arvioidaan ihmisen toiminnan aiheuttamia muutoksia tiikeripopulaatioiden geneettisessä koostumuksessa sekä määriteltäessä lajin hoidon kannalta merkittäviä suojeluyksikköjä.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin näiden kahden alueen tiikereiden geneettistä monimuotoisuutta ja rakennetta sekä tuman että mitokondrion geenimerkkien avulla. Terain kaaren alueelta löydettiin aikaisemmin havaitsematonta populaatiorakennetta, ja kohtuullisen paljon geenivirtaa alapopulaatioiden välillä. Tiikereiden geneettinen monimuotoisuus oli melko suurta eikä geneettisillä menetelmillä havaittu eri alapopulaatioissa merkkejä populaation koon pullonkauloista. Terain tiikeripopulaation säilyminen vaatisi jatkossa sitä, että ihmisten luvaton levittäytyminen tiikerin elinalueita yhdistävillä käytävillä täytyisi saada hallintaan.
Sundarbansin alueen tiikereiden geneettistä koostumusta verrattiin manner-Intian tiikeripopulaatioiden koostumukseen. Sundarbansin tiikereiden geneettisen monimuotoisuuden todettiin olevan alhaisempaa kuin manneralueella, ja ne poikkesivat sekä geneettisesti että ekologisesti manneralueen tiikeripopulaatioista. Geneettinen isolaatio mannermaan tiikereistä ja adaptaatio mangrove-ekosysteemiin ovat yhdessä muovanneet Sundarbansin tiikereiden geneettistä arkkitehtuuria. Siten Sundarbansin tiikeripopulaatiota täytyy jatkossa hoitaa erillisenä suojeluyksikkönä.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin näiden kahden alueen tiikereiden geneettistä monimuotoisuutta ja rakennetta sekä tuman että mitokondrion geenimerkkien avulla. Terain kaaren alueelta löydettiin aikaisemmin havaitsematonta populaatiorakennetta, ja kohtuullisen paljon geenivirtaa alapopulaatioiden välillä. Tiikereiden geneettinen monimuotoisuus oli melko suurta eikä geneettisillä menetelmillä havaittu eri alapopulaatioissa merkkejä populaation koon pullonkauloista. Terain tiikeripopulaation säilyminen vaatisi jatkossa sitä, että ihmisten luvaton levittäytyminen tiikerin elinalueita yhdistävillä käytävillä täytyisi saada hallintaan.
Sundarbansin alueen tiikereiden geneettistä koostumusta verrattiin manner-Intian tiikeripopulaatioiden koostumukseen. Sundarbansin tiikereiden geneettisen monimuotoisuuden todettiin olevan alhaisempaa kuin manneralueella, ja ne poikkesivat sekä geneettisesti että ekologisesti manneralueen tiikeripopulaatioista. Geneettinen isolaatio mannermaan tiikereistä ja adaptaatio mangrove-ekosysteemiin ovat yhdessä muovanneet Sundarbansin tiikereiden geneettistä arkkitehtuuria. Siten Sundarbansin tiikeripopulaatiota täytyy jatkossa hoitaa erillisenä suojeluyksikkönä.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024