Itseishäiriön poisto full-duplex lähetinvastaanottimissa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
L10, Linnanmaa
Väitöksen aihe
Itseishäiriön poisto full-duplex lähetinvastaanottimissa
Väittelijä
Tekniikan lisensiaatti Visa Tapio
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta, CWC - Radioteknologiat
Oppiaine
Tietoliikennetekniikka
Vastaväittäjä
Professori Risto Wichman, Aalto-yliopisto
Kustos
Professori Markku Juntti, Oulun yliopisto
Itseishäiriön poisto full-duplex lähetinvastaanottimissa
Full duplex (FD) järjestelmissä itseishäiriön teho voi olla yli 100 dB voimakkaampi kuin vastaanotetun hyötysignaalin teho. FD-lähetysten käyttö edellyttää itseishäiriön vaimentamista FD-lähetinvastaanottimessa useilla eri menetelmillä. Yhdistämällä antennisuunnittelu ja aktiivinen häiriönvaimennus radiotaajuudella sekä digitaalinen häiriönpoisto lähetinvastaanottimen kantataajuusosissa, vaadittava häiriönvaimennus voidaan saavuttaa.
Väitöskirjassa FD-lähetinvastaanotin on mallinnettu sellaisilla simulaatiotyökaluilla, jotka mahdollistavat antennien ja analogisten osien tarkan mallintamisen ja samalla mahdollistavat algoritmitutkimuksen samassa ympäristössä. Analogista radiotaajuista häiriönvaimennusta kontrolloidaan kantatajuisella, digitaalisella prosessoinnilla. Analogisen häiriönvaimennuksen ohjauksessa käytetään digitaalista, iteratiivista algoritmia hyödyntäen samalla automaattista vahvistuksen säätöä vastaanottimen analogiaosissa. Kun lähetinvastaanottimen ainoa epälineaarinen osa on tehovahvistin, digitaalinen häiriönvaimennus perustuu Hammerstein malliin. Kun realistiset vaihekohina- ja lähetin-vastaanotimen kvadratuurikanavien epätasapainoarvot (IQ-epätasapaino) huomioidaan mallissa, häiriönpoiston suorituskyky heikkenee. Laajentamalla Hammersteinin mallia, IQ-epätasapainon vaikutus voidaan kuitenkin kompensoida. Tällöin suorituskykyä rajoittavaksi tekijäksi jää vaihekohina. Kun myös vastaanottimen vahvistimen epälineaarisuus huomioidaan, itseishäiriökanava mallinnetaan Hammerstein-Wiener-mallilla. Tässä tapauksessa paras häiriönpoiston suorituskyky saavutetaan käyttämällä neuroverkkotyyppistä häiriönvaimennusta.
Väitöskirjassa FD-lähetinvastaanotin on mallinnettu sellaisilla simulaatiotyökaluilla, jotka mahdollistavat antennien ja analogisten osien tarkan mallintamisen ja samalla mahdollistavat algoritmitutkimuksen samassa ympäristössä. Analogista radiotaajuista häiriönvaimennusta kontrolloidaan kantatajuisella, digitaalisella prosessoinnilla. Analogisen häiriönvaimennuksen ohjauksessa käytetään digitaalista, iteratiivista algoritmia hyödyntäen samalla automaattista vahvistuksen säätöä vastaanottimen analogiaosissa. Kun lähetinvastaanottimen ainoa epälineaarinen osa on tehovahvistin, digitaalinen häiriönvaimennus perustuu Hammerstein malliin. Kun realistiset vaihekohina- ja lähetin-vastaanotimen kvadratuurikanavien epätasapainoarvot (IQ-epätasapaino) huomioidaan mallissa, häiriönpoiston suorituskyky heikkenee. Laajentamalla Hammersteinin mallia, IQ-epätasapainon vaikutus voidaan kuitenkin kompensoida. Tällöin suorituskykyä rajoittavaksi tekijäksi jää vaihekohina. Kun myös vastaanottimen vahvistimen epälineaarisuus huomioidaan, itseishäiriökanava mallinnetaan Hammerstein-Wiener-mallilla. Tässä tapauksessa paras häiriönpoiston suorituskyky saavutetaan käyttämällä neuroverkkotyyppistä häiriönvaimennusta.
Viimeksi päivitetty: 24.11.2023