Jääkauden jälkeinen kolonisaatio, demografinen historia ja valinta idänpitkäpalon (Arabidopsis lyrata) populaatioissa. Koko perimän laajuinen ja kandidaattigeeniperusteinen lähestymistapa.

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Arina-sali (TA105)

Väitöksen aihe

Jääkauden jälkeinen kolonisaatio, demografinen historia ja valinta idänpitkäpalon (Arabidopsis lyrata) populaatioissa. Koko perimän laajuinen ja kandidaattigeeniperusteinen lähestymistapa.

Väittelijä

Filosofian maisteri Tiina Mattila

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö

Oppiaine

Genetiikka

Vastaväittäjä

Professori Peter Tiffin, Minnesotan yliopisto

Kustos

Professori Outi Savolainen, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Jääkauden jälkeinen kasvien leviämishistoria tarkentui genetiikan väitöstutkimuksessa

Kasvien levittäytymistä pohjoiseen Eurooppaan viime jääkauden jälkeen on valotettu koko perimän kattaneella aineistolla. Väitöstutkimuksen kohteena oli idänpitkäpalko (Arabidopsis lyrata), joka on erinomainen mallilaji pohjoisiin oloihin sopeutumisen selvittämiseen. Tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti päivän pituutta mittaavilla geeneillä on ollut merkittävä rooli kasvien mukautuessa uusiin ympäristöihin.

Luonnonvalinnan ohjaaman sopeutumisen lisäksi tutkimuksessa saatiin viitteitä kunkin populaation historiasta ja tapahtumista, jotka ovat paikallisesti muokanneet perimän koostumusta sukupolvesta toiseen. Väitöstyö on ensimmäisiä jääkauden jälkeisen kasvillisuuden leviämishistorian tutkimuksia, jossa paikallispopulaatioita on vertailtu koko perimän tasolla.
Kun mannerjää oli pohjoisessa laajimmillaan, eliöt selviytyivät eteläisemmän Euroopan lämpimissä taskuissa eli refugioissa. Väitöstutkimuksessa havaittiin, että idänpitkäpalon Skandinaviaan asettuneet populaatiot ovat aineiston perusteella peräisin läntisestä refugiosta ja keskieurooppalaiset populaatiot toisesta, luultavasti mantereen keskiosissa sijainneesta refugiosta. Jään vetäytyessä kasvillisuus alkoi levitä kohti pohjoista. Paljastuvan maan perässä edetessään lähtijät jakautuivat uusiksi erillisiksi joukkioiksi ja sopeutuivat kohtaamiinsa paikallisiin olosuhteisiin. Tästä merkkinä luonnonvalinnan havaittiin kohdistuneen useisiin perimän osiin ja erityisesti geeneihin, jotka säätelevät kukkimisaikaa ja siten onnistunutta lisääntymistä.

Tämän ohella idänpitkäpalkopopulaatioiden sisäiset tapahtumat ja sattuma olivat muovanneet perimästä omaleimaisen kokonaisuuden kullakin maantieteellisesti eristäytyneellä kasvupaikalla. Paikallisten olosuhteiden ja jokaisen kasvilajin erityispiirteiden merkityksestä kertoo myös se, että vertailevassa tutkimuksessa evoluution jättämät jäljet olivat idänpitkäpalolla ja toisella samaan heimoon kuuluvalla kasvilajilla toisistaan poikkeavat.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024