Julkisten ja yksityisten organisaatioiden välisten kumppanuussuhteiden kehittäminen keskitetyssä julkisessa hankinnassa

Julkinen hankinta on perinteisesti nähty perustuvan hankintatapaan, jossa julkisten ja yksityisten organisaatioiden välinen yhteistyö jää lyhytaikaiseksi ja etäiseksi. Väitöstyössä tunnistettiin, että julkisten ja yksityisten organisaatioiden välisten kumppanuuksien kehittäminen on haasteellista, mutta hyödyllistä hankinnan toteutuksen näkökulmasta.

Väitöstutkimuksessa tunnistettiin, että kumppanuussuhteiden kehittyminen lisää organisaatioiden välistä tiedon vaihdantaa sekä edistää yhteisymmärryksen syntymistä hankinnan päämääristä ja yhteistyökäytänteistä. Tämän havaittiin parantavan julkisten palveluiden laatua esimerkiksi kehittämällä palveluiden toimintavarmuutta ja vastaamalla paremmin yksittäisen kuntalaisen tarpeisiin.

Väitöstutkimuksessa tunnistettiin, että kumppanuuden kehittäminen on kytköksissä hankintatyyppiin. Tutkimuksessa esitetään, että monimutkaisemmat hankinnat edellyttävät enemmän tiedon jakamista ja kumppanuuden kehittämistä kuin yksinkertaisemmat hankinnat. Yhteistä hankinnoille oli, että julkisten ja yksityisten organisaatioiden kommunikointi tarjouspyyntöä tehtäessä kehitti asiakirjoja ja paransi yhteisymmärryksen syntymisen myötä yhteistyötä myös sopimuskaudella.

Väitöstutkimuksessa havaittiin myös, että keskitetyssä julkisessa hankintakontekstissa hankintaan liittyy kolme toimijaa – julkinen hankintayksikkö, julkinen tilaaja ja yksityinen kumppani – joiden yhteistyön toimivuus vaikutti kumppanuuden kehittämiseen. Yhden toimijan toiminta tai ongelmat kahden toimijan välisessä yhteistyössä huomattiin synnyttävän ja voimistavan ongelmien kehittymistä kaikkien kolmen toimijan välillä ja toisin päin; yhden toimijan tai kahden toimijan välinen kumppanuutta edistävä toiminta vahvisti kumppanuuden kehittymistä kaikkien toimijoiden välille.