Käännösstrategiat ja diskurssit - analyysi 1600-1800-lukujen ranskalaisista Lapin-kuvauksista ja niiden moderneista suomennoksista

FM Merja Torvisen väitöstutkimus osoittaa, että vanhojen ranskalaisten matkakertomusten Lappi-kuva on pitkälti stereotyyppinen. Kääntäjän käsissä kuvaukset paitsi selkeytyvät, myös muuttuvat alkuperäisiä kuvailevammiksi ja moniäänisiksi.

Lappi on kiinnostanut matkailijoita halki vuosisatojen. Matkakirjallisuudella onkin ollut merkittävä rooli Suomi-kuvan luojana maailmalla. Väitöstutkimuksessa analysoitiin diskurssianalyysin ja käännöstutkimuksen keinoin Tornionjokilaaksossa vierailleiden ranskalaismatkaajien Lapin-kuvauksia 1600–1800-luvulta sekä teosten moderneja suomennoksia.

Tutkimus osoitti ensinnäkin, että ranskalaisten matkakertomusten kuvaukset suomalaisista ja saamelaisista ovat monelta osin stereotyyppisiä ja vuosisadalta toiselle toistuvia. Matkamiehet esimerkiksi kauhistelevat saunan kuumuutta ja ihmettelevät pohjoisen asukkien alkoholinkäyttöä. Varhaisimmalle matkakertomukselle tyypillinen eksotismi vaihtuu kuitenkin 1700-luvulle tultaessa sääliksi ja 1800-luvulla romantismiin, jolloin erityisesti kuva suomalaisista muuttuu aiempaa positiivisemmaksi.

Käännöskirjallisuuden osuus Suomessa julkaistavasta kirjallisuudesta on merkittävä, ja kääntäjät ovat tärkeässä asemassa vieraan kulttuurin välittäjinä. Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös, miten kääntäjän tekemät valinnat vaikuttavat Lappi-kuvan muodostumiseen suomennoksissa. Kääntäjän käsissä ranskalaiset kuvaukset muuttuvat paitsi teksteinä selkeämmiksi, myös alkuperäisiä kuvailevammiksi ja tunnepitoisemmiksi. Lisäksi kääntäjän ääni nousee teksteissä ranskalaisten kirjoittajien rinnalle ohjaamaan ja opastamaan nykysuomalaista lukijaa, jolloin matkakirjat myös profiloituvat selkeästi oman aikakautensa tuotteiksi.