Kahden tulen välissä: Ison-Britannian aseistariisuntaulkopolitiikka aseistariisuntakonferenssissa 1931–1934

Ison-Britannian hallitus törmäsi 1930-luvun alussa aseistariisuntaulkopolitiikassaan vaikeaan diplomaattiseen dilemmaan, kun sen kanta sijoittui Ranskan ja Saksan vastakkaisten ja yhteensopimattomien näkemysten väliin.

Tässä tutkimuksessa analysoidaan Ison-Britannian aseistariisuntaulkopolitiikkaa ja siinä tapahtuneita muutoksia maailman aseistariisuntakonferenssin aikana.

Tutkimus osoittaa, että Ison-Britannian aseistariisuntaa koskevan ulkopolitiikan taustalla olivat myönnytykset, varovainen lähestymistapa ja tietoinen vastuun välttäminen epäonnistumisen sattuessa. Kahdessa tapauksessa britit siirsivät tukensa Ranskalta Saksalle. Ison-Britannian toiminta herätti tyytymättömyyttä sekä saksalaisten että ranskalaisten keskuudessa.

Tarkasteltaessa muuttujia, jotka vaikuttivat Ison-Britannian strategiaan konferenssin aikana käy ilmi, että Britannian ulkopolitiikan ja sen kotimaisten ja imperialististen velvoitteiden välillä oli kasvava ero. Aseistariisuntakeskustelujen aikana Ison-Britannian delegaation päähuolenaiheena oli estää yhteenotto Ranskan ja Saksan välillä. Tällainen yhteenotto olisi johtanut väistämättä neuvottelujen päättymiseen sammuttaen kaikki mahdollisuudet saavuttaa hedelmällinen sopimus. Tämä korostaa sitä tosiasiaa, että Iso-Britannia on strategisen yliulottuvuuden yksi esimerkki. Lisäksi voidaan havaita, että Ison-Britannian hallitus toteutti yksipuolisesti aseistariisuntaprosessia, koska se oli vähentänyt merkittävästi sotilasbudjettiaan, eikä sillä ollut mistä neuvotella.

Tutkimuksessa on käytetty laadullista sisällönanalyysiä diplomatian historian näkökohtien analysoimiseksi. Lisäksi maailman aseistariisuntakonferenssin analyysi sisältää ulkopolitiikan analyysin ja Ranskan kansainvälisen historian koulukunnan näkökulmat.

Aseistariisuntakonferenssi toimii merkittävänä historiallisena viitteenä monenvälisten neuvottelujen monimutkaisuuksien ja haasteiden ymmärtämiseksi. Kansainliitolta Yhdistyneille Kansakunnille siirtyi paljon modernin diplomatian käsitteitä. Monenvälisten neuvotteluiden onnistumismahdollisuuksien ymmärtämiseksi voidaan analysoida, miten monenväliset diplomaattiset neuvottelut voivat olla menestyksekkäitä. Epilogi antaa viitteitä kahteen nykyaikaiseen ja onnistuneeseen monenväliseen neuvotteluun.