"Kaikki tarvitsevat ystäviä". Kehitysvammaisten koululaisten ystävyyssuhteet
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, L2
Väitöksen aihe
"Kaikki tarvitsevat ystäviä". Kehitysvammaisten koululaisten ystävyyssuhteet
Väittelijä
Kasvatustieteen maisteri Marjo-Rita Mäkäräinen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajat, opettaminen ja kasvatusyhteisöt
Oppiaine
Erityispedagogiikka
Vastaväittäjä
Dosentti, yliopistonlehtori Raija Pirttimaa, Jyväskylän yliopisto
Kustos
Professori Marjatta Takala, Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto
Kehitysvammaiset koululaiset tarvitsevat ystäviä ja ystävyyden tukemista
Kehitysvammaisilla lapsilla ja nuorilla ystävyyssuhteiden muodostamiseen, vakiinnuttamiseen ja ylläpitämiseen voi liittyä erilaisia haasteita, ja usein ystäviä voi olla vähemmän kuin vammattomilla ikätovereilla. Tämän erityispedagogiikan alan väitöstutkimuksen perusteella kehitysvammaisen lapsen ja nuoren lähiympäristöstä saamalla tuella on suuri merkitys ystävyyssuhteiden muodostamisen ja ylläpitämisen kannalta.
Väitöstutkimuksen aineistot koostuvat huoltajille suunnatusta kyselystä ja haastatteluista, erityiskoulussa kerätyistä aineistoista, havaintopäiväkirjasta, kehitysvammaisten koululaisten kirjoituksista sekä heidän kanssaan käydyistä keskusteluista. Tutkimus tuo kehitysvammaisten koululaisten ja heidän huoltajiensa äänen kuuluviin kehitysvammaisten ystävyyssuhteisiin liittyen.
Tulosten mukaan koulu oli kehitysvammaisen lapsen ja nuoren elämässä keskeinen paikka ystävyyssuhteiden muodostamisessa ja ylläpitämisessä. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat toivoivat ystävyyssuhteiden jatkumista ja lisää mahdollisuuksia ystävien tapaamiseen vapaa-ajalla. Huoltajat kokivat tärkeäksi, että heidän kehitysvammaisilla lapsillaan olisi ystäviä, ja toivat esille huolensa lastensa vähäisistä ystävyyssuhteista sekä puutteellisista mahdollisuuksista tavata ystäviä.
Kehitysvammaisen koululaisen ystävyyssuhteiden tukeminen edellyttää konkreettisia toimia sekä perheeltä että yhteiskunnalta eri tasoilla. Ystävyyden tukemisen kannalta merkittävimmässä roolissa ovat paitsi huoltajat myös koulun henkilökunta.
Tämän tutkimuksen yksi tärkeimmistä käytännön merkityksistä on nostaa esille kehitysvammaisen lasten ja nuorten oikeus saada tarvitsemaansa tukea ystävyyssuhteisiinsa yhdenvertaisen sosiaalisen kanssakäymisen ja ystävyyssuhteiden luomiseksi. Vammattomien ihmisten on tärkeä tietää, mitä kehitysvammaisilla lapsilla ja nuorilla on sanottavana ystävyydestä.
Tutkimus tuo käytännönläheistä tietoa kehitysvammaisten koululaisten ystävyyssuhteista sekä niihin liittyvistä toiveista ja tuen tarpeista kehitysvammaisten lasten ja nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille sekä huoltajille.
Kehitysvammaisten lasten ja nuorten mahdollisuudet ystävyyssuhteiden luomiseen ovat rajalliset. Tämän vuoksi tarvittavan tuen saaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta ystävyyden tuoma ilo ja osallisuuden tunne kuuluisivat myös kehitysvammaisten lasten ja nuorten elämään.
Väitöstutkimuksen aineistot koostuvat huoltajille suunnatusta kyselystä ja haastatteluista, erityiskoulussa kerätyistä aineistoista, havaintopäiväkirjasta, kehitysvammaisten koululaisten kirjoituksista sekä heidän kanssaan käydyistä keskusteluista. Tutkimus tuo kehitysvammaisten koululaisten ja heidän huoltajiensa äänen kuuluviin kehitysvammaisten ystävyyssuhteisiin liittyen.
Tulosten mukaan koulu oli kehitysvammaisen lapsen ja nuoren elämässä keskeinen paikka ystävyyssuhteiden muodostamisessa ja ylläpitämisessä. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat toivoivat ystävyyssuhteiden jatkumista ja lisää mahdollisuuksia ystävien tapaamiseen vapaa-ajalla. Huoltajat kokivat tärkeäksi, että heidän kehitysvammaisilla lapsillaan olisi ystäviä, ja toivat esille huolensa lastensa vähäisistä ystävyyssuhteista sekä puutteellisista mahdollisuuksista tavata ystäviä.
Kehitysvammaisen koululaisen ystävyyssuhteiden tukeminen edellyttää konkreettisia toimia sekä perheeltä että yhteiskunnalta eri tasoilla. Ystävyyden tukemisen kannalta merkittävimmässä roolissa ovat paitsi huoltajat myös koulun henkilökunta.
Tämän tutkimuksen yksi tärkeimmistä käytännön merkityksistä on nostaa esille kehitysvammaisen lasten ja nuorten oikeus saada tarvitsemaansa tukea ystävyyssuhteisiinsa yhdenvertaisen sosiaalisen kanssakäymisen ja ystävyyssuhteiden luomiseksi. Vammattomien ihmisten on tärkeä tietää, mitä kehitysvammaisilla lapsilla ja nuorilla on sanottavana ystävyydestä.
Tutkimus tuo käytännönläheistä tietoa kehitysvammaisten koululaisten ystävyyssuhteista sekä niihin liittyvistä toiveista ja tuen tarpeista kehitysvammaisten lasten ja nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille sekä huoltajille.
Kehitysvammaisten lasten ja nuorten mahdollisuudet ystävyyssuhteiden luomiseen ovat rajalliset. Tämän vuoksi tarvittavan tuen saaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta ystävyyden tuoma ilo ja osallisuuden tunne kuuluisivat myös kehitysvammaisten lasten ja nuorten elämään.
Viimeksi päivitetty: 1.3.2023