Kanadan näkökuva Suomesta 1919–1948. Kanadan hallituksen näkemys ja ulkopolitiikka

Kanadan hallituksen päätöksentekijöiden näkemykset Suomesta ja suomalaisista korostavat maiden välisiä suhteita. Hallituksen arkistot paljastavat, että päättäjillä oli selvä näkökuva Suomesta ja suomalaisista, ja siihen viitattiin joko avoimesti tai peitetysti.

Kanadan ja Suomen suhteet Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta vuonna 1919 aina kylmän sodan alkuun saakka vuonna 1948 ovat ymmärrettävissä Kanadan näkökulmasta käyttämällä näkökuva-analyysia. Näkökuvat analysoidaan joko positiivisella tai negatiivisella asteikolla. Positiiviset näkökuvat Suomesta kuvaavat sitä ystävällisenä, pohjoisena rajamaana, joka oli sivistynyt, länsimainen, nykyaikainen, edistynyt, suvaitsevainen ja demokraattinen. Suomalaiset nähtiin rehellisinä, ahkerina, luotettavina ja velkansa maksajina.

Asteikon toisessa päässä Suomi nähtiin vihollisena ja kauppakilpailijana. Suomalaiset voitiin nähdä myös negatiivisesti vaarallisina ja radikaaleina. Nämä näkökuvat olivat läsnä ennen maiden välisten diplomaattisuhteiden perustamista ja jatkuivat vuorovaikutuksissa koskien siirtolaisuutta, Kansojen liittoa, kauppaa ja tieteellistä vaihtoa. Ne ovat myös nähtävissä suhteissa talvisodan aikana, päätöksessä julistaa sota Suomea vastaan jatkosodan aikana, aserauhan aikana, rauhanteon aikana sekä paluussa normaaleihin suhteisiin kylmän sodan alussa.

Euroopan tapahtumilla näytti olivan suuri vaikutus Suomen ja Kanadan suhteisiin. Näkökuvat Suomesta ja suomalaisista eivät suoranaisesti vaikuttaneet maiden suhteisiin, koska käytännöt ja toiminnat perustuivat päättäjien mielestä realistiseen arvioon tilanteista sekä Kanadan kansallisista eduista ja kyvyistä. Tästä huolimatta näitä näkökuvia käytettiin usein rajoittamaan hyväksyttävien vaihtoehtojen valikoimaa, järkeistämään tiettyjä käytäntöjä sekä oikeuttamaan joitakin toimintoja.