Kasvamisen mahdollisuudet mediapohjaisessa julkisessa keskustelussa. Fenomenologis-filosofinen analyysi toisten annettuudesta kokemuksessa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopisto, Martti Ahtisaari -sali (L2), Linnanmaa
Väitöksen aihe
Kasvamisen mahdollisuudet mediapohjaisessa julkisessa keskustelussa. Fenomenologis-filosofinen analyysi toisten annettuudesta kokemuksessa
Väittelijä
Yhteiskuntatieteiden maisteri Minna-Kerttu Kekki
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatuksen arvot, aatteet ja yhteiskunnalliset kontekstit
Oppiaine
Kasvatustiede
Vastaväittäjä
Professori Tanja Staehler, University of Sussex
Kustos
Professori Katariina Holma, Oulun yliopisto
Kasvamisen mahdollisuudet mediapohjaisessa julkisessa keskustelussa
Väitöskirjassani tutkin kasvamisen mahdollisuuksia mediapohjaisessa julkisessa keskustelussa. Tutkimus keskittyy julkisen keskustelun ytimeen, eli siihen, miten koemme toiset keskustelijat ja keskusteluiden mahdolliset, anonyymit seuraajat. Tutkimus on filosofinen, eli tutkimuksen metodina on teoreettinen päättely.
Väitöskirja koostuu kolmesta itsenäisestä, toisiinsa liittyvästä artikkelista. Näiden artikkelien aiheina ovat (a) empaattisen kokemuksen sekä toisilta oppimisen mahdollisuudet mediapohjaisessa julkisessa keskustelussa, (b) vaikuttuneisuuden rooli merkitysten muutoksessa mediapohjaisen julkisen keskustelun myötä, ja (c) osallistujien ”normaaliuden” kokemusten erojen tuomat haasteet. Tutkimuksessa on käytetty Edmund Husserlin, Edith Steinin ja Alfred Schützin filosofisia analyyseja.
Kolmessa artikkelissa argumentoin seuraavasti: (1) Mediapohjainen kommunikaatio ei välttämättä estä aitoa empaattista kokemusta ja siten mahdollisuutta oppia toisilta mediapohjaisessa kommunikaatiossa. (2) Se, miten julkisen keskustelun puheenvuorot vaikuttavat keskustelijoihin ja seuraajiin, muokkaa ajan mittaan sitä, miten keskustelijat/seuraajat antavat merkityksiä keskustelujen aiheille. (3) Yhteiskunnan jäsenten ymmärtämättömyys toistensa ”normaaliuden” kokemusten eroista sekä toisaalta toisiin sosiaalisiin ympäristöihin kuuluvien jäsenten yksilöllisyydestä haastavat julkisen dialogin mahdollisuutta väärinymmärryksen ja stereotyypittelyn muodossa.
Johtopäätökseni on, että mediapohjaisissa julkisissa keskusteluissa sekä mediapohjaisuus että julkisuus vaikuttavat siihen, miten koemme toiset keskustelijat ja mahdolliset keskusteluiden seuraajat. Siinä, missä mediapohjaisuus mahdollistaa useita erilaisia sosiaalisia tilanteita, julkisuudessa toiset koetaan juuri yhteiskunnallisessa kontekstissa erilaisten yhteiskunnallisten näkemysten, viiteryhmien ja arvojen edustajina. Tähän perustuen väitän, että kolmesta tutkimastani kasvamisen mahdollisuudesta (oppimisesta, merkityksen muutoksesta ja dialogista) dialogi on mielekkäin julkisen keskustelun kontekstissa: yhteiskunnallisia eroja ei voi häivyttää tai poistaa julkisesta keskustelusta, mutta niitä voi ymmärtää.
Väitöskirja koostuu kolmesta itsenäisestä, toisiinsa liittyvästä artikkelista. Näiden artikkelien aiheina ovat (a) empaattisen kokemuksen sekä toisilta oppimisen mahdollisuudet mediapohjaisessa julkisessa keskustelussa, (b) vaikuttuneisuuden rooli merkitysten muutoksessa mediapohjaisen julkisen keskustelun myötä, ja (c) osallistujien ”normaaliuden” kokemusten erojen tuomat haasteet. Tutkimuksessa on käytetty Edmund Husserlin, Edith Steinin ja Alfred Schützin filosofisia analyyseja.
Kolmessa artikkelissa argumentoin seuraavasti: (1) Mediapohjainen kommunikaatio ei välttämättä estä aitoa empaattista kokemusta ja siten mahdollisuutta oppia toisilta mediapohjaisessa kommunikaatiossa. (2) Se, miten julkisen keskustelun puheenvuorot vaikuttavat keskustelijoihin ja seuraajiin, muokkaa ajan mittaan sitä, miten keskustelijat/seuraajat antavat merkityksiä keskustelujen aiheille. (3) Yhteiskunnan jäsenten ymmärtämättömyys toistensa ”normaaliuden” kokemusten eroista sekä toisaalta toisiin sosiaalisiin ympäristöihin kuuluvien jäsenten yksilöllisyydestä haastavat julkisen dialogin mahdollisuutta väärinymmärryksen ja stereotyypittelyn muodossa.
Johtopäätökseni on, että mediapohjaisissa julkisissa keskusteluissa sekä mediapohjaisuus että julkisuus vaikuttavat siihen, miten koemme toiset keskustelijat ja mahdolliset keskusteluiden seuraajat. Siinä, missä mediapohjaisuus mahdollistaa useita erilaisia sosiaalisia tilanteita, julkisuudessa toiset koetaan juuri yhteiskunnallisessa kontekstissa erilaisten yhteiskunnallisten näkemysten, viiteryhmien ja arvojen edustajina. Tähän perustuen väitän, että kolmesta tutkimastani kasvamisen mahdollisuudesta (oppimisesta, merkityksen muutoksesta ja dialogista) dialogi on mielekkäin julkisen keskustelun kontekstissa: yhteiskunnallisia eroja ei voi häivyttää tai poistaa julkisesta keskustelusta, mutta niitä voi ymmärtää.
Viimeksi päivitetty: 1.3.2023