Käyttäytymismekanismeja huijaavien pölytysstrategioiden ja kimalaisten neonikotinoidialtistuksen taustalla

Kaikki eläinpölytteiset kasvit eivät tarjoa ravintoa pölyttäjilleen, vaan huijaavat ne vierailemaan houkuttelevissa kukissaan ilman vastapalveluksia. Koska pölyttäjät oppivat välttämään medettömiä kukkia, niiden siementuotto on alhaisempi kuin tavanomaisilla medellisillä kasvilajeilla. Väitöstyössä selvitettiin, mitä hyötyä pölyttäjien huijauksesta on kasveille.

Sain selville, että medettömien neidonkenkien pölytysmenestys on paras, kun kasviyksilöt ovat kaukana huijaavista lajikumppaneistaan ja kun paikallispopulaatiot ovat pieniä, päinvastoin kuin medellisillä kasveilla. Tämän lisäksi tutkin pölyttäjien käyttäytymistä kehittämilläni liiketunnistimilla varustelluilla keinokukilla. Tutkimalla kimalaisten liikkeitä medellisillä tai medettömillä kukilla varustellussa lentohäkissä sain viitteitä, että pölyttäjien huijaus voi olla evolutiivinen sopeuma välttää sukusiitosta laikkumaisissa elinympäristöissä, joissa sukusiitos voi olla vakava ongelma medellisillä kasveilla.

Tämän lisäksi käytin kehittämääni tutkimuslaitteistoa selvittämään hyvin matalien torjunta-ainepitoisuuksien vaikutuksia kimalaisten käyttäytymiseen. Sain selville, että kimalaisten motivaatio ravinnonkeräykseen vähenee ennen kuin kimalaisilla ilmenee mitään fyysiseen suorituskykyyn tai oppimiseen liittyviä muutoksia. Tämä heikentynyt motivaatio voi osaltaan selittää pölyttäjäkatoa, sillä kokeessani käyttämääni neonikotinoidipitoisuutta on yleisesti mitattu kasvien medestä ja siitepölystä intensiivisen maatalouden alueilta Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tuloksistani voi myös päätellä, että torjunta-aineiden haitallisuutta pölyttäjäkannoille ei voi luotettavasti arvioida vain suoran tappavuuden perusteella.