Keuhkovaltimokatetrin vertailu vähemmän kajoaviin verenkierron riittävyyden arviointimenetelmiin sydänleikkauspotilailla.

Tarkka verenkierron riittävyyden arviointi on ensiarvoisen tärkeää sydänleikkauspotilaiden hoidossa ja sillä voidaan vaikuttaa potilaan ennusteeseen. Verenkierron riittävyyttä voidaan arvioida keuhkovaltimokatetrin avulla, mutta sen käyttöön liittyy mahdollisia haittoja. Tämän vuoksi on kehitetty vähemmän kajoavia laitteita ja menetelmiä korvaamaan keuhkovaltimokatetrista saatavaa tietoa.
Ensiksi vertasimme vähemmän kajoavan LiDCOrapid- ja täysin kajoamattoman Starling SV-monitorin antamia sydämen minuuttitilavuusarvoja (CI) keuhkovaltimokatetrista saataviin arvoihin sydänleikkauksissa, joissa käytettiin sydänkeuhkokonetta. Molempien vertailulaitteiden kyky seurata arvojen muutoksia oli huono. Yksittäisissä arvoissa LiDCOrapid-laitteen tarkkuus oli riittävä, kun taas Starling SV-monitorin tarkkuus oli huono. Kummankaan laitteen täsmällisyys ei ollut riittävä.
Toiseksi tutkimme keskuslaskimoveren happisaturaation (ScvO2) luotettavuutta verrattuna keuhkovaltimokatetrista otettuun sekoittuneen laskimoveren happisaturaatioon (SvO2). ScvO2-arvot olivat riittävän tarkkoja, mutta niiden täsmällisyys ja kyky seurata SvO2-arvojen muutoksia olivat riittämättömät.
Kolmanneksi vertasimme aivojen lähi-infrapunaspektroskopia-arvoja (NIRS) keuhkovaltimokatetrin avulla mitattuihin CI-arvoihin. Yksittäisten NIRS- ja CI-arvojen välinen yhteys oli heikko. Kun tarkasteltiin NIRS-ja CI-arvojen muutoksia joko lähtötilanteeseen tai edelliseen lukemaan verrattuna, muutosten välillä todettiin tilastollisesti merkitsevä yhteys etenkin ohitusleikkauksissa, jotka toteutettiin ilman sydänkeuhkokonetta.