”Kieli on sielun sormenjäljet”. Pohjois-Fennoskandian ja Romanian suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen kielinarratiivit identiteetin rakentajana
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaan kampus, Martti Ahtisaari -sali (L2)
Väitöksen aihe
”Kieli on sielun sormenjäljet”. Pohjois-Fennoskandian ja Romanian suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen kielinarratiivit identiteetin rakentajana
Väittelijä
Filosofian tohtori Enikő Molnár-Bodrogi
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Kielten ja kirjallisuuden tutkimusyksikkö
Oppiaine
suomen kieli
Vastaväittäjä
Dosentti Magdolna Kovács, Helsingin yliopisto, Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto, Unkarin kieli ja kulttuuri
Kustos
Professori Jari Sivonen, Oulun yliopisto, kielten ja kirjallisuuden tutkimusyksikkö, suomen kieli
Millaiset kertomukset kielestä rakentavat vähemmistön identiteettiä?
Tässä väitöskirjassa tutkitaan, millaiset kertomukset kielestä rakentavat kielellisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien identiteettiä. Tutkimuksessa keskitytään sellaisiin kirjailijoihin, toimittajiin ja opettajiin, jotka käyttävät aktiivisesti ja ohjelmallisesti omaa vähemmistökieltään.
Yksi tutkimuksen tärkeimmistä tuloksista on, että vähemmistökieltä voi elvyttää ja kehittää vain, jos sille annetaan prioriteetti monikielisessä ympäristössä ja jos sitä käytetään rohkeasti ja monipuolisesti. Vertailun kohteena on kolmen Pohjois-Fennoskandian vähemmistön eli meänkielisten, kveenien ja saamelaisten sekä kahden Romanian unkarinkielisen vähemmistön eli transilvanianunkarilaisten ja csángójen kirjoitettuja tekstejä. Tutkimuksessa muita keskeisemmässä asemassa on meänkieli ja Bengt Pohjasen tuotanto.
Väitöskirja koostuu johdannosta ja viidestä aiemmin julkaistusta vertaisarvioidusta artikkelista. Aineistona on painettuja media- ja kaunokirjallisia tekstejä, joita analysoidaan suhteessa vähemmistöjen kielipoliittiseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Kolmena teoreettisena lähtökohtana on narratiivitutkimus, diskurssintutkimus ja kieli-ideologioiden tutkimus. Menetelmä on yhteiskunnallisesti kontekstualisoivaa lähilukua, teemoittelua, ryhmittelyä ja abstrahointia.
Vertaillut vähemmistöt ovat poliittiselta, historialliselta ja kulttuuriselta taustaltaan hyvin erilaisia, ja siksi niiden kielinarratiivit ovat myös monenlaisia. Keskeisimpinä yhteisinä kertomuksina voidaan kuitenkin mainita seuraavat: ilman omaa vähemmistökieltä ei voi ymmärtää oman kulttuurin ydintä; monikielisyys on rikkautta, mutta omalle vähemmistökielelle pitää omistaa erityinen paikka osana kulttuuriperintöä; koulu toimii usein kielen menettämisen paikkana; kieli ja uskonto liittyvät usein yhteen; tietoisuus oman kielen merkityksestä kulttuurissa tukee kielen elvyttämistä, säilyttämistä ja kehittämistä ja tällöin myös kielen ohjailu on tärkeää. Tutkimuksesta käy ilmi, että transilvanianunkarilaisten ja Bengt Pohjasen kielikertomuksista löytyy yllättävän paljon yhtäläisyyksiä.
Tutkimuksen tuloksista voidaan ammentaa käytännön strategioita vähemmistökielten tulevaisuuden takaamiseen ja niiden yhteiskunnallisen arvon nostamiseen.
Yksi tutkimuksen tärkeimmistä tuloksista on, että vähemmistökieltä voi elvyttää ja kehittää vain, jos sille annetaan prioriteetti monikielisessä ympäristössä ja jos sitä käytetään rohkeasti ja monipuolisesti. Vertailun kohteena on kolmen Pohjois-Fennoskandian vähemmistön eli meänkielisten, kveenien ja saamelaisten sekä kahden Romanian unkarinkielisen vähemmistön eli transilvanianunkarilaisten ja csángójen kirjoitettuja tekstejä. Tutkimuksessa muita keskeisemmässä asemassa on meänkieli ja Bengt Pohjasen tuotanto.
Väitöskirja koostuu johdannosta ja viidestä aiemmin julkaistusta vertaisarvioidusta artikkelista. Aineistona on painettuja media- ja kaunokirjallisia tekstejä, joita analysoidaan suhteessa vähemmistöjen kielipoliittiseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Kolmena teoreettisena lähtökohtana on narratiivitutkimus, diskurssintutkimus ja kieli-ideologioiden tutkimus. Menetelmä on yhteiskunnallisesti kontekstualisoivaa lähilukua, teemoittelua, ryhmittelyä ja abstrahointia.
Vertaillut vähemmistöt ovat poliittiselta, historialliselta ja kulttuuriselta taustaltaan hyvin erilaisia, ja siksi niiden kielinarratiivit ovat myös monenlaisia. Keskeisimpinä yhteisinä kertomuksina voidaan kuitenkin mainita seuraavat: ilman omaa vähemmistökieltä ei voi ymmärtää oman kulttuurin ydintä; monikielisyys on rikkautta, mutta omalle vähemmistökielelle pitää omistaa erityinen paikka osana kulttuuriperintöä; koulu toimii usein kielen menettämisen paikkana; kieli ja uskonto liittyvät usein yhteen; tietoisuus oman kielen merkityksestä kulttuurissa tukee kielen elvyttämistä, säilyttämistä ja kehittämistä ja tällöin myös kielen ohjailu on tärkeää. Tutkimuksesta käy ilmi, että transilvanianunkarilaisten ja Bengt Pohjasen kielikertomuksista löytyy yllättävän paljon yhtäläisyyksiä.
Tutkimuksen tuloksista voidaan ammentaa käytännön strategioita vähemmistökielten tulevaisuuden takaamiseen ja niiden yhteiskunnallisen arvon nostamiseen.
Viimeksi päivitetty: 1.3.2023