Kirurgisen ja lääkehoidon vaikutukset synkronisen metastaattisen munuaissyövän ennusteeseen
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 1
Väitöksen aihe
Kirurgisen ja lääkehoidon vaikutukset synkronisen metastaattisen munuaissyövän ennusteeseen
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Lauri Laru
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopiston tutkijakoulu, Translationaalisen lääketieteen tutkimusyksikkö, Medical Research Center Oulu
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Professori Kari Tikkinen, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori Juha Saarnio, Oulun yliopisto
Kirurgialla voidaan vaikuttaa etäpesäkkeisenä todetun munuaissyövän ennusteeseen
LL Lauri Larun väitöstutkimuksessa havaittiin, että sekä munuaisen poisto että etäpesäkkeiden poisto ovat tärkeitä hoitovaihtoehtoja toteamishetkellä etäpesäkkeisessä munuaissyövässä potilasvalinnan ollessa oikea. Tutkimuksessa havaittiin myös, että Suomessa etäpesäkkeisenä todetun munuaissyövän ennuste on parantunut lääkehoidon kehittyessä ja se on samankaltainen kuin muissa länsimaissa.
Noin 15–30 % munuaissyövistä diagnosoidaan, kun potilailla on jo etäpesäkkeitä. Epidemiologista tietoa on julkaistu niukasti, mutta tällaisen syövän kokonaiselinajan ennuste on edelleen huono, 9–13 kuukautta.
Tutkimusaineisto koostui kaikista vuosina 2005–2010 Suomessa todetuista munuaissyövistä, jotka olivat jo toteamishetkellä lähettäneet etäpesäkkeitä. Potilaiden tiedot kerättiin Suomen syöpärekisteristä ja hoitavista sairaaloista. Ensimmäisessä osatyössä tarkasteltiin munuaisen poiston ja parantavaksi tavoitellun kirurgian vaikutusta ennusteeseen. Sekä munuaisen poisto että parantavaksi tavoiteltu kirurgia olivat yhteydessä parantuneeseen elinajanennusteeseen. Munuaisen poistoon liittyi kuitenkin kohtalaisen runsaasti komplikaatioita, mikä korostaa potilasvalinnan merkitystä.
Toisessa osatyössä tarkasteltiin lääkehoitokäytännön muuttumista. Kokonaiselinajan havaittiin parantuneen samanaikaisesti lääkehoitokäytännön muuttumisen yhteydessä verrattaessa vuosina 2005–2007 diagnosoituja potilaita vuosien 2008–2010 aikana diagnosoituihin. Ennuste oli kuitenkin myöhemmälläkin ajanjaksolla erittäin huono iäkkäillä ja haurailla potilailla, joiden syöpä oli pitkälle edennyt.
Kolmas osatyö käsitteli etäpesäkkeiden kirurgisen poiston vaikutusta syövän ennusteeseen. Munuaisen kasvain poistettiin kaikilta potilailta. Potilaiden, joille oli tehty kaikkien etäpesäkkeiden poisto, ennuste oli merkittävästi parempi kuin potilailla, joilta poistettiin ainoastaan munuaisen kasvain. Osittainen etäpesäkkeiden poisto sen sijaan ei ollut yhteydessä parantuneeseen ennusteeseen.
Tutkimuksen perusteella kirurgisella hoidolla on tärkeä rooli myös etäpesäkkeisenä todetussa munuaissyövässä lääkehoidon kehittymisestä huolimatta. Etenkin etäpesäkkeiden poiston vaikutusta tällaisen syövän ennusteeseen on aiemmin tutkittu vain vähän, joten valtakunnallisen aineiston pohjalta tehdyt löydökset tuovat arvokasta uutta tietoa asiasta.
Noin 15–30 % munuaissyövistä diagnosoidaan, kun potilailla on jo etäpesäkkeitä. Epidemiologista tietoa on julkaistu niukasti, mutta tällaisen syövän kokonaiselinajan ennuste on edelleen huono, 9–13 kuukautta.
Tutkimusaineisto koostui kaikista vuosina 2005–2010 Suomessa todetuista munuaissyövistä, jotka olivat jo toteamishetkellä lähettäneet etäpesäkkeitä. Potilaiden tiedot kerättiin Suomen syöpärekisteristä ja hoitavista sairaaloista. Ensimmäisessä osatyössä tarkasteltiin munuaisen poiston ja parantavaksi tavoitellun kirurgian vaikutusta ennusteeseen. Sekä munuaisen poisto että parantavaksi tavoiteltu kirurgia olivat yhteydessä parantuneeseen elinajanennusteeseen. Munuaisen poistoon liittyi kuitenkin kohtalaisen runsaasti komplikaatioita, mikä korostaa potilasvalinnan merkitystä.
Toisessa osatyössä tarkasteltiin lääkehoitokäytännön muuttumista. Kokonaiselinajan havaittiin parantuneen samanaikaisesti lääkehoitokäytännön muuttumisen yhteydessä verrattaessa vuosina 2005–2007 diagnosoituja potilaita vuosien 2008–2010 aikana diagnosoituihin. Ennuste oli kuitenkin myöhemmälläkin ajanjaksolla erittäin huono iäkkäillä ja haurailla potilailla, joiden syöpä oli pitkälle edennyt.
Kolmas osatyö käsitteli etäpesäkkeiden kirurgisen poiston vaikutusta syövän ennusteeseen. Munuaisen kasvain poistettiin kaikilta potilailta. Potilaiden, joille oli tehty kaikkien etäpesäkkeiden poisto, ennuste oli merkittävästi parempi kuin potilailla, joilta poistettiin ainoastaan munuaisen kasvain. Osittainen etäpesäkkeiden poisto sen sijaan ei ollut yhteydessä parantuneeseen ennusteeseen.
Tutkimuksen perusteella kirurgisella hoidolla on tärkeä rooli myös etäpesäkkeisenä todetussa munuaissyövässä lääkehoidon kehittymisestä huolimatta. Etenkin etäpesäkkeiden poiston vaikutusta tällaisen syövän ennusteeseen on aiemmin tutkittu vain vähän, joten valtakunnallisen aineiston pohjalta tehdyt löydökset tuovat arvokasta uutta tietoa asiasta.
Viimeksi päivitetty: 29.8.2024