Kitkaa ja kehollista epämukavuutta. Transsukupuolisten ihmisten kokemuksia kehollisesta tiedosta ja tietokäytännöistä

Tietoa sukupuolen moninaisuudesta on saatavilla koko ajan enemmän, mutta transsukupuolisuudesta saatavaan tietoon liittyy edelleen paljon ongelmia. Transsukupuolisuudella viitataan yksilön kokemukseen siitä, ettei hänelle syntymässä määritelty sukupuoli vastaa hänen omaa sukupuolikokemustaan. Tietoa sukupuolen moninaisuudesta tarvitaan erityisesti kouluissa ja terveydenhuollossa, koska transihmisten stigman ja marginalisaation kokemukset ovat näissä konteksteissa yleisiä.

Tässä väitöstutkimuksessa tarkasteltiin transihmisten kokemuksia sukupuoleen liittyvistä tietokäytännöistä: tiedon kohtaamisesta, hakemisesta, luomisesta, jakamisesta, käytöstä, välttelystä ja piilottamisesta. Tutkimuksen tuloksissa korostuu kehollisten kokemusten, tunteiden ja stigman yhteen kietoutuminen transihmisten tietokäytännöissä.

Tutkimukseen osallistuneiden transihmisten kokemusten perusteella tietoa sukupuolen moninaisuudesta on vaikea saada. Tutkimuksen tulokset osoittavat, etteivät koulu, terveydenhuolto tai media tarjoa riittävän monipuolisesti tietoa transsukupuolisuudesta. Koulussa sukupuolen moninaisuutta käsitellään usein ilmiönä, jonka ei ajatella koskevan luokassa olevia oppilaita. Aihe saatetaan myös sivuuttaa opetuksessa kokonaan. Tämä lisää erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten syrjinnän kokemuksia. Myöskään kouluterveydenhuollossa tai mielenterveyspalveluissa sukupuolivähemmistöjen kokemuksia ei useinkaan tunnisteta tai omaa sukupuoli-identiteettiään pohtivaa nuorta ei osata ohjata eteenpäin. Mediakuvasto transsukupuolisuudesta on usein yksipuolista, ja vasta sosiaalisen median myötä kuvasto on moninaistunut.

Koska asianmukaista tietoa on vain vähän saatavilla, on kehollisilla kokemuksilla ja kitkalla elettyjen kokemusten ja sosiaalisen maailman välillä tärkeä merkitys oman tiedontarpeen ymmärtämisessä ja tiedonhankinnan aloittamisessa. Kehollinen epämukavuus saattaa toimia tiedonhankinnan käynnistäjänä.

Tutkimukseen osallistuneet käyttivät useita erilaisia tiedonhankinnan tapoja ja tiedonlähteitä löytääkseen tarvitsemaansa tietoa. Sekä yksilölliset että yhteisölliset tekijät, kuten normit ja stigma, muovasivat tiedon saamista ja jakamista. Sattumalta saatavalla tiedolla oli suuri merkitys tiedonhankinnan alkuvaiheessa, koska tietoa ei ollut helposti saatavilla. Vertaisten kanssa jaettava tieto koettiin transihmisten keskuudessa tärkeäksi erityisesti siksi, että se oli ajantasaista ja tarjosi myös emotionaalista tukea.

Käsillä oleva tutkimus on Suomessa ajankohtainen siksi, että translakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Tulokset hyödyttävät sukupuoleltaan moninaisten kanssa työskenteleviä tiedon välittäjiä, terveydenhuoltoa ja organisaatioita, sillä ne kuvaavat transihmisten tiedontarpeiden ja tiedonhankinnan esteiden moninaisuutta.

Tutkimus toteutettiin Oulun yliopistossa, informaatiotutkimuksen oppiaineessa. Sen aineisto kerättiin haastattelemalla 37 eri ikäistä suomalaista transihmistä ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusta on rahoittanut Koneen säätiö.