Kollageeni XVIII rasvakudoksissa ja rasva-aineenvaihdunnassa

Tarkastettava väitöskirjatyö käsittelee soluväliaineen komponentin, kollageeni XVIII:n, tehtäviä ja merkitystä rasvakudoksessa. Rasvakudos toimii rasvan varastona, mutta erittää myös lukuisia viestimolekyylejä ja on tärkeä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan säätelijä. Liiallinen tai liian vähäinen rasvakudoksen määrä altistaa aineenvaihdunnan häiriöille, kuten tyypin 2 diabetekselle. Jokaista rasvasolua ympäröi ohut kerros soluväliainetta, joka antaa soluille rakenteellista tukea ja säätelee niiden toimintaa. Nyt tarkastettava väitöskirjatutkimus osoittaa, että korkearasvaisella ruokavaliolla kollageeni XVIII:n suhteen poistogeenisille hiirille kehittyy lipodystrofia, rasvan jakaantumisen häiriö, missä ravinnon lipidit eivät varastoidu normaalisti rasvakudokseen vaan kertyvät muihin elimiin kuten maksaan ja jäävät verenkiertoon. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin uusi tehtävä kollageeni XVIII:lle ruskean rasvan aineenvaihdunnan säätelijänä. Kylmäaltistuskokeessa tämän kollageenin puutos johti lisääntyneeseen lämmön tuotantoon, jolloin myös poistogeenisten hiirten lipodystrofiasta johtuvat korkeat veren triglyseridiarvot palautuivat normaalille tasolle ruskean rasvan lisääntyneen metabolisen aktiivisuden myötä. Havaitsimme, että kollageeni XVIII:n suhteen poistogeenisillä hiirillä on valkoisessa rasvakudoksessa enemmän rasvasolujen esiasteita kuin kontrollihiirillä, mikä viittaa rasvasolujen erilaistumishäiriöön mutanttihiirillä. Tätä löydöstä tutkittiin lisää soluviljelyolosuhteissa käyttäen yleisiä hiiren sikiön kantasolu- ja aikuisen hiiren rasvasolumalleja. Kontrollisolujen ja kollageeni XVIII puutteisten solujen erilaistumiskyvyssä ei kuitenkaan havaittu merkittäviä eroja, mikä voi viitata käytettyjen soluviljelymallien puuteelliseen kykyyn mallintaa rasvakudoksen monimutkaista erilaistumisprosessia. Väitöskirjan tulokset osoittavat yksittäisen soluväliaineen proteiinin kollageeni XVIII:n, tärkeän merkityksen useiden erityyppisten rasvakudosten toiminnalle ja rasvojen varastoinnille hiirillä. Nämä tulokset lisäävät tietämystä rasvakudoksen kehityksestä ja toiminnasta, mikä on välttämätöntä lihavuuden ja aineenvaihduntahäiriöiden mekanismien ymmärtämiselle ja uusien hoitomuotojen kehittämiselle.