Kollektiivinen ambidekstria julkisella sektorilla: Yhteistyössä kohti innovatiivisuutta ja tehokkuutta digitaalisissa palveluekosysteemeissä
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Martti Ahtisaari -sali (L2), Linnanmaa
Väitöksen aihe
Kollektiivinen ambidekstria julkisella sektorilla: Yhteistyössä kohti innovatiivisuutta ja tehokkuutta digitaalisissa palveluekosysteemeissä
Väittelijä
Filosofian maisteri Heidi Hietala
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta, Empiirinen ohjelmistotuotanto ohjelmistoissa, järjestelmissä ja palveluissa (M3S)
Oppiaine
Tietojenkäsittelytiede
Vastaväittäjä
Professori Ada Scupola, Roskilden yliopisto
Kustos
Professori Tero Päivärinta, Oulun yliopisto
Ekosysteemiyhteistyö – avain innovatiivisiin ja tehokkaisiin digitaalisiin julkisiin palveluihin
Innovointia ei voi jättää vain yksityisen sektorin vastuulle – myös julkisen sektorin on otettava rooli digitaalisen kehityksen kärjessä. Heidi Hietalan väitöstutkimus osoittaa, että monialainen yhteistyö digitaalisissa ekosysteemeissä on avain tehokkuuden ja innovaatioiden saavuttamiseen julkisella sektorilla. Nyt, kun julkisen sektorin resursseja leikataan, tutkimus tarjoaa ratkaisuja kehittää tehokkaita ja innovatiivisia digitaalisia palveluita tulevaisuuden tarpeisiin resurssipulasta huolimatta.
Julkisten digitaalisten palveluiden kehittäminen kohtaa jatkuvasti uusia haasteita monimutkaistuvien yhteiskunnallisten ongelmien keskellä. Tehokkuuden rinnalla tarvitaan myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä syntyviä uusia ratkaisuja. Yhteistyössä toteutettava innovointi ei kuitenkaan ole helppoa, sillä se vaatii erilaisten tavoitteiden, näkökulmien ja arvojen yhteensovittamista. Lisäksi innovointiin liittyy riskejä, minkä vuoksi organisaatiot keskittyvät usein olemassa olevien ratkaisujen parantamiseen.
Tutkimuksessa havaittiin, että nykyinen kehitystyö tapahtuu usein yksittäisten organisaatioiden sisällä. Tämä nähtiin niin kansalaisten elämäntapahtumiin liittyvissä palveluissa kuin organisaatioiden sisäisessä analytiikassa ja datan hyödyntämisessä. Kun kehitystyötä tehdään erillään muista toimijoista, se voi johtaa osaoptimointiin, jolloin laajemmat digitalisaation mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä, Hietala toteaa.
Ratkaisuksi edellä mainittuihin haasteisiin Hietalan tutkimus esittää kolme keskeistä tulosta:
1. Kollektiivinen ambidekstria, eli yhteistyössä saavutettava innovoinnin ja tehokkuuden tasapaino, voidaan saavuttaa ekosysteemeissä, kun eri toimijat koordinoivat kehitystoimiaan ja sovittavat tavoitteensa ekosysteemin yhteisiin päämääriin. Tämä vaatii toiminnan taustatekijöiden, mekanismien ja haluttujen lopputulosten ymmärtämistä ja kehittämistä eri ekosysteemitasoilla.
2. Erilaiset yhteistyömuodot tarjoavat rakenteet yhteistyölle mahdollistaen tehokkuuden ja innovatiivisuuden samanaikaisen tavoittelun sekä organisaatioiden tavoitteiden strategisen yhteensovittamisen ekosysteemin päämäärien kanssa.
3. Kollektiivisen ambidekstrian hallinta vaatii monitasoista hallintastrategiaa, joka yhdistää keskitetyt, hajautetut ja yhteistyötason hallintamallit. Monitasoinen hallinta on välttämätöntä yhteistyön, tehokkuuden ja innovoinnin onnistumiselle digitaalisissa palveluekosysteemeissä.
Hietalan tutkimus esittää konkreettisia keinoja, joilla organisaatiot voivat yhdessä rakentaa kestäviä ja vaikuttavia digitaalisia palveluita. Tulevaisuuden palvelut edellyttävät rohkeutta omaksua innovaatiokulttuuri ja hyödyntää ekosysteemin yhteistä osaamista.
Julkisten digitaalisten palveluiden kehittäminen kohtaa jatkuvasti uusia haasteita monimutkaistuvien yhteiskunnallisten ongelmien keskellä. Tehokkuuden rinnalla tarvitaan myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä syntyviä uusia ratkaisuja. Yhteistyössä toteutettava innovointi ei kuitenkaan ole helppoa, sillä se vaatii erilaisten tavoitteiden, näkökulmien ja arvojen yhteensovittamista. Lisäksi innovointiin liittyy riskejä, minkä vuoksi organisaatiot keskittyvät usein olemassa olevien ratkaisujen parantamiseen.
Tutkimuksessa havaittiin, että nykyinen kehitystyö tapahtuu usein yksittäisten organisaatioiden sisällä. Tämä nähtiin niin kansalaisten elämäntapahtumiin liittyvissä palveluissa kuin organisaatioiden sisäisessä analytiikassa ja datan hyödyntämisessä. Kun kehitystyötä tehdään erillään muista toimijoista, se voi johtaa osaoptimointiin, jolloin laajemmat digitalisaation mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä, Hietala toteaa.
Ratkaisuksi edellä mainittuihin haasteisiin Hietalan tutkimus esittää kolme keskeistä tulosta:
1. Kollektiivinen ambidekstria, eli yhteistyössä saavutettava innovoinnin ja tehokkuuden tasapaino, voidaan saavuttaa ekosysteemeissä, kun eri toimijat koordinoivat kehitystoimiaan ja sovittavat tavoitteensa ekosysteemin yhteisiin päämääriin. Tämä vaatii toiminnan taustatekijöiden, mekanismien ja haluttujen lopputulosten ymmärtämistä ja kehittämistä eri ekosysteemitasoilla.
2. Erilaiset yhteistyömuodot tarjoavat rakenteet yhteistyölle mahdollistaen tehokkuuden ja innovatiivisuuden samanaikaisen tavoittelun sekä organisaatioiden tavoitteiden strategisen yhteensovittamisen ekosysteemin päämäärien kanssa.
3. Kollektiivisen ambidekstrian hallinta vaatii monitasoista hallintastrategiaa, joka yhdistää keskitetyt, hajautetut ja yhteistyötason hallintamallit. Monitasoinen hallinta on välttämätöntä yhteistyön, tehokkuuden ja innovoinnin onnistumiselle digitaalisissa palveluekosysteemeissä.
Hietalan tutkimus esittää konkreettisia keinoja, joilla organisaatiot voivat yhdessä rakentaa kestäviä ja vaikuttavia digitaalisia palveluita. Tulevaisuuden palvelut edellyttävät rohkeutta omaksua innovaatiokulttuuri ja hyödyntää ekosysteemin yhteistä osaamista.
Viimeksi päivitetty: 8.10.2024