Kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpito. Hoitotieteen keskitason teorian ydinrakenteen testaaminen
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Kontinkangas, lääketieteellisen tiedekunnan luentosali F202, Aapistie 5B
Väitöksen aihe
Kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpito. Hoitotieteen keskitason teorian ydinrakenteen testaaminen
Väittelijä
Terveystieteiden maisteri Päivi Räsänen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, hoitotiede
Oppiaine
Hoitotiede
Vastaväittäjä
Professori Elina Eriksson, Turun yliopisto
Kustos
Professori Helvi Kyngäs, Oulun yliopisto
Ikääntyvien itsestä huolenpito – elämän aikana kehittynyt tapa toimia ja elää
Väitöstutkimuksessa selvitetään kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpidon tapoja ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä.
Tutkimuksessa haastateltiin ensin 200 kotona asuvaa 74 vuotta täyttänyttä kotihoidon asiakasta eri puolilla Suomea. Tätä aineistoa käytettiin itsestä huolenpidon tapoja ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä arvioivan mittarin kehittämisessä. Myöhemmin haastateltiin vielä 179 kotona asuvaa ikääntyvää itsestä huolenpidon tutkimiseksi. Haastatteluaineistot analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Itsestä huolenpito on elämän aikana kehittynyt osittain tietoinen, osittain tiedostamaton tapa toimia ja elää, sisältäen myös tunneperäisen itsestä välittämisen. Tutkimuksessa tunnistettiin omavastuisen, omapäisen, ulkoapäin ohjautuvan ja luovutetun itsestä huolenpidon päätyypit sekä erilaisten itsestä huolenpidon tapojen yhteyksiä elämään tyytyväisyyteen, itsearvostukseen ja toimintakykyyn.
Tutkimus on ajankohtainen sekä terveyspoliittisesti että hoitotyön sisällön näkökulmasta, koska kotona asuvien ikääntyvien osuus Suomen väestöstä lisääntyy ja yhä vanhempia ja huonokuntoisempia ihmisiä hoidetaan kotona. Kotona selviytyminen edellyttää ikääntyviltä ihmisiltä riittävää toimintakykyä ja itsestä huolenpitoa. Tutkimuksessa kehitettyä ja testattua haastattelulomaketta voidaan soveltuvin osin käyttää ikääntyvien hoitotyössä arvioitaessa asiakkaan itsestä huolenpidon tapaa ja siihen liittyviä tekijöitä. Tieto ja ymmärrys auttavat ikääntyvien kanssa työskenteleviä toteuttamaan yksilöllisempää, ikääntyvän asiakkaan voimavarat huomioivaa ja toimintakykyä tukevaa hoitoa ja huolenpitoa.
Tutkimuksessa haastateltiin ensin 200 kotona asuvaa 74 vuotta täyttänyttä kotihoidon asiakasta eri puolilla Suomea. Tätä aineistoa käytettiin itsestä huolenpidon tapoja ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä arvioivan mittarin kehittämisessä. Myöhemmin haastateltiin vielä 179 kotona asuvaa ikääntyvää itsestä huolenpidon tutkimiseksi. Haastatteluaineistot analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Itsestä huolenpito on elämän aikana kehittynyt osittain tietoinen, osittain tiedostamaton tapa toimia ja elää, sisältäen myös tunneperäisen itsestä välittämisen. Tutkimuksessa tunnistettiin omavastuisen, omapäisen, ulkoapäin ohjautuvan ja luovutetun itsestä huolenpidon päätyypit sekä erilaisten itsestä huolenpidon tapojen yhteyksiä elämään tyytyväisyyteen, itsearvostukseen ja toimintakykyyn.
Tutkimus on ajankohtainen sekä terveyspoliittisesti että hoitotyön sisällön näkökulmasta, koska kotona asuvien ikääntyvien osuus Suomen väestöstä lisääntyy ja yhä vanhempia ja huonokuntoisempia ihmisiä hoidetaan kotona. Kotona selviytyminen edellyttää ikääntyviltä ihmisiltä riittävää toimintakykyä ja itsestä huolenpitoa. Tutkimuksessa kehitettyä ja testattua haastattelulomaketta voidaan soveltuvin osin käyttää ikääntyvien hoitotyössä arvioitaessa asiakkaan itsestä huolenpidon tapaa ja siihen liittyviä tekijöitä. Tieto ja ymmärrys auttavat ikääntyvien kanssa työskenteleviä toteuttamaan yksilöllisempää, ikääntyvän asiakkaan voimavarat huomioivaa ja toimintakykyä tukevaa hoitoa ja huolenpitoa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024