Kraniosynostoosin hoidon pitkäaikaistulokset
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 2
Väitöksen aihe
Kraniosynostoosin hoidon pitkäaikaistulokset
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti (LL) Anja Svalina
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Medical Research Center (MRC)
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Dosentti Junnu Leikola , Helsingin yliopistollinen sairaala
Kustos
Dosentti Niina Salokorpi , Oulun yliopistollinen sairaala
Lasten kallon luutumishäiriöiden hoidon pitkäaikaistulokset
Vastasyntyneen kallo koostuu useista luista, joiden välissä on saumat. Jos yksittäiset kallon luut luutuvat toisiinsa ennenaikaisesti saumojen kohdalta, pää kasvaa epämuotoiseksi eikä aivoille riitä tilaa kasvaa. Kallon saumojen ennenaikaisen luutumisen eli kraniosynostoosien esiintyvyys on noin yksi 1000 elävänä syntynyttä lasta kohden.
Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin kraniosynostoosin hoidon esteettisiä pitkäaikaistuloksia, sen vaikutuksia mielialan ja itsetuntoon sekä käytössä olevan leikkausmenetelmän tehokkuutta ja turvallisuutta.
Potilailta, joilta leikattiin otsa- tai päälakisauma ennenaikaisen luutumisen vuoksi lapsuudessa, löydettiin aikuisuudessa vain vähän epäsymmetriaa, josta merkittävin kasvojen asymmetria oli otsan seudussa verrattuna kontrolliväestöön. Tulosta arvioitiin kolmiulotteisella (3D) valokuvauksella, joka perinteisistä seurantamenetelmistä poiketen ei altista potilasta ionisoivalle säteilylle. 3D-valokuvantamisen perusteella pitkäaikainen esteettinen tulos oli hyvä. Näillä potilailla ei ollut enemmän masennusoireistoa tai huonompaa itsetuntoa kuin saman ikäisillä verrokeilla. Vaikka ulkopuoliset arvioijat totesivat potilaiden ulkonäön olevan keskimääräistä hieman huonommaksi verrattuna kontrolleihin, niin potilaat itse olivat yhtä tyytyväisiä ulkonäköönsä kuin kontrollihenkilöt.
Leikkausmenetelmä, jossa venekallopotilaiden kallon poikkeava muoto korjataan ja uudelleen muotoillaan, todettiin turvalliseksi ja tehokkaaksi. Merkittäviä tai pitkäaikaishaittoja aiheuttavia komplikaatioita ei esiintynyt. Viimeisellä kontrollikäynnillä ulkonäkö arvioitiin erinomaiseksi tai hyväksi yli 96 %:lla potilaista. Uusintaleikkauksia tarvitsi 13 % näistä potilasta, kaikki viimeistään viiden ikävuoden iässä. Tämä tarkoittaa, että Oulun yliopistollisessa sairaalassa käytetty seuranta-aika kouluikään asti vaikuttaa olevan riittävä diagnosoimaan kaikki mahdolliset uusintaleikkauksia tarvitsevat potilaat.
Tulokset olivat rohkaisevia: keskimäärin 26 vuoden seuranta-ajan jälkeen potilaiden tyytyväisyys omaan ulkonäköönsä oli samankaltainen kuin vertailuhenkilöillä eikä potilailla ollut huonompaa itsetuntoa tai enemmän mielialaoireistoa.
Tämä tutkimus antaa tärkeää tietoa käytössä olevista leikkausmenetelmistä ja tarjoaa lähtökohdat tutkittujen menetelmien edelleen kehittämiselle ja uusien sovellusmahdollisuuksien etsimiselle.
Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin kraniosynostoosin hoidon esteettisiä pitkäaikaistuloksia, sen vaikutuksia mielialan ja itsetuntoon sekä käytössä olevan leikkausmenetelmän tehokkuutta ja turvallisuutta.
Potilailta, joilta leikattiin otsa- tai päälakisauma ennenaikaisen luutumisen vuoksi lapsuudessa, löydettiin aikuisuudessa vain vähän epäsymmetriaa, josta merkittävin kasvojen asymmetria oli otsan seudussa verrattuna kontrolliväestöön. Tulosta arvioitiin kolmiulotteisella (3D) valokuvauksella, joka perinteisistä seurantamenetelmistä poiketen ei altista potilasta ionisoivalle säteilylle. 3D-valokuvantamisen perusteella pitkäaikainen esteettinen tulos oli hyvä. Näillä potilailla ei ollut enemmän masennusoireistoa tai huonompaa itsetuntoa kuin saman ikäisillä verrokeilla. Vaikka ulkopuoliset arvioijat totesivat potilaiden ulkonäön olevan keskimääräistä hieman huonommaksi verrattuna kontrolleihin, niin potilaat itse olivat yhtä tyytyväisiä ulkonäköönsä kuin kontrollihenkilöt.
Leikkausmenetelmä, jossa venekallopotilaiden kallon poikkeava muoto korjataan ja uudelleen muotoillaan, todettiin turvalliseksi ja tehokkaaksi. Merkittäviä tai pitkäaikaishaittoja aiheuttavia komplikaatioita ei esiintynyt. Viimeisellä kontrollikäynnillä ulkonäkö arvioitiin erinomaiseksi tai hyväksi yli 96 %:lla potilaista. Uusintaleikkauksia tarvitsi 13 % näistä potilasta, kaikki viimeistään viiden ikävuoden iässä. Tämä tarkoittaa, että Oulun yliopistollisessa sairaalassa käytetty seuranta-aika kouluikään asti vaikuttaa olevan riittävä diagnosoimaan kaikki mahdolliset uusintaleikkauksia tarvitsevat potilaat.
Tulokset olivat rohkaisevia: keskimäärin 26 vuoden seuranta-ajan jälkeen potilaiden tyytyväisyys omaan ulkonäköönsä oli samankaltainen kuin vertailuhenkilöillä eikä potilailla ollut huonompaa itsetuntoa tai enemmän mielialaoireistoa.
Tämä tutkimus antaa tärkeää tietoa käytössä olevista leikkausmenetelmistä ja tarjoaa lähtökohdat tutkittujen menetelmien edelleen kehittämiselle ja uusien sovellusmahdollisuuksien etsimiselle.
Viimeksi päivitetty: 13.5.2024