Kriittisesti sairaan potilaan hoitopolku Oulun yliopistollisen sairaalan alueella

Ensihoitopalvelun tehtävämäärät ovat nousseet merkittävästi ja usein tehtävät eivät johda sairaalakuljetukseen. Vastaavasti myös päivystyspoliklinikoiden potilasmäärät ovat kasvaneet. Resurssit hätätilapotilaiden hoitoon ovat niukat ja hoito on aikakriittistä. Ensihoidon tavoitteena on tunnistaa välitöntä sairaalahoitoa vaativat potilaat ja aloittaa tehokas hoito jo sairaalan ulkopuolella. Viiveiden syitä päivystyksestä teho-osastolle tai leikkaussaliin ei ole juuri aiemmin tutkittu, kuten ei myöskään ensihoidon käyttöastetta asuinalueen tulotasoon.

Väitöskirjan aineistot koostuivat ensihoidon kohtaamista potilaista Pohjois-Pohjanmaalla sekä Oulun yliopistollisen sairaalan päivystyspoliklinikalta suoraan joko teho-osastolle tai päivystysleikkaukseen otetuista potilaista. Osatyöt käsittelivät asuinalueen tulotason vaikutusta ensihoidon käyttöasteeseen, ensihoidon kohtaamien sydäninfarktipotilaiden pääsyä varjoainekuvaukseen sekä päivystyskäynnin viivästymiseen vaikuttavia tekijöitä.

Ensihoitoa käytettiin huomattavasti eniten asuinalueilla, joiden keskiansio oli matala. Lisäksi matalan tulotason alueella oli enemmän tehtäviä, jotka eivät johtaneet kuljetukseen ja alueella oli enemmän ensihoitoa usein käyttäviä asukkaita. Sydäninfarktipotilaiden varjoainekuvaus myöhästyi todennäköisemmin, jos potilas oli ensihoidon kohdatessa rintakivuton tai pääoireena oli hengenahdistus. Myös yli 100 km etäisyys sairaalasta, hoitoprotokollan noudattamatta jättäminen tai yleislääkärin aloittama hoito olivat yhteydessä myöhästyneeseen varjoainekuvaukseen.
Tehohoitoa tarvitsevien potilaiden päivystyskäynti viivästyi todennäköisimmin, jos tehtiin radiologinen kuvantamistutkimus, potilaan tajunta oli kohtalainen tai hyvä (Glasgow Coma Scale Score yli 9), ensihoidon tekemää ennakkoilmoitusta ei oltu tehty tai trombosyyttitaso oli alle 100x109/l.
Päivystysleikkausta tarvitsevilla potilailla päivystysleikkaus viivästyi todennäköisimmin, jos ensimmäisten elintoimintojen mittaaminen viivästyi, lääkärin tapaaminen viivästyi tai potilaalle tehtiin mahasuolikanavan leikkaus.

Väitöskirjan tuloksia voidaan käyttää kehittäessä kriittisesti sairaan potilaan hoitoketjua Pohjois-Suomessa. Tämä on erityisen tärkeää, koska terveydenhuollon entistä niukemmat resurssit tulee voida käyttää tehokkaasti.