Kronotyyppi, fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja unirytmin säännöllisyys–Yhteydet sydän-, verisuoni- ja aineenvaihduntaterveyteen keski-iässä Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 tutkimusaineistossa

Ihmisen sisäisen vuorokausirytmin ohjaava vaikutus näkyy käyttäytymisessä, vireystilan ajoittumisessa ja mieltymyksessä nukkumaanmenoajoissa. Ihmiset voidaan jakaa sisäisen vuorokausirytminsä perusteella aamu-, päivä- ja ilta-kronotyyppeihin. Ilta-kronotyyppiin ja epäsäännölliseen unirytmiin liittyy aiempien tutkimusten perusteella terveysriskejä kuten alttius huonoille elintavoille ja yhteys heikompaan sydän- ja verisuoniterveyteen. Tämä väitöstutkimus tarkasteli kronotyypin yhteyttä liikkumisen määrään ja paikallaanoloaikaan keski-iässä. Tutkimus selvitti myös epäsäännöllisen unirytmin yhteyttä tutkittavien verenpaineeseen, lihavuuden asteeseen sekä veren glukoosi-, insuliini- ja kolesterolitasoihin.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneiden, yhteensä 5156 tutkittavan 46 vuoden iässä kerättyä aineistoa. Fyysistä aktiivisuutta ja istumisen määrää mitattiin ranteessa pidettävällä aktiivisuusmittarilla kahden viikon ajan. Unirytmin vaihtelu mitattiin aktiivisuusdatasta tutkimusta varten kehitetyllä, luotettavaksi havaitulla algoritmilla. Tutkittavat täyttivät terveys- ja elintapakyselyt ja heiltä mitattiin verenpaine sekä veren rasva- ja sokeriarvot.

Väitöstutkimus osoittaa, että keski-ikäiset iltavirkut liikkuvat vähemmän kuin aamuvirkut ja viettävät enemmän aikaa paikallaan. Lisäksi epäsäännöllinen unirytmi heikentää sydän- ja verisuoniterveyttä, mikä ilmenee erityisesti vyötärönympäryksen kasvuna. Tutkimuksessa havaittiin myös, että päivittäinen liikunta voi lievittää epäsäännöllisen unirytmin terveysriskejä.

Väitöskirja vahvistaa säännöllisen unirytmin ja liikkumisen merkitystä keski-ikäisten sydän- ja verisuoniterveyden ylläpitämisessä. Mittalaitteiden käyttö voi olla hyödyksi liikkumisen, paikallaanolon ja unirytmin seurannassa sekä ehkäisevää elintapaohjausta suunniteltaessa.